Minieläke?

Alkuun päästyäni lisää Markus Ossin blogin herättämiä ajatuksia. Postauksessa Mini-eläkeen huonot puolet Ossi otsikon mukaan käsittelee itse huonoina kokemiaan puolia enimmäkseen vapaa-aikaisessa elämässä. Kommentoin.

Kaverisi eivät ole eläkkeellä. No, tämä ei ole itselleni mitenkään relevantti, kun en ole koskaan tottunut toimimaan muiden kanssa. Jos haluan matkalle, niin lähden sinne yksin kuten aina ennenkin. Ainakin teoriassa työsuhteettomuus tarkoittaa, että on helpompaa tehdä lounastreffejä yms. tosin tuppaavat jäämään suunnitelmiksi nämäkin.

Mini-eläkkeellä ajautuu tekemään samoja asioita kuin eläkeläiset. Tjaa, mitähän eläkeläiset tekevät? Varmaan sukututkimusta eli siinä mielessä stemmaa. En täytä sudokua pöydän ääressä, joka on Ossin esimerkkinä. Toki sorrun pasianssin peluuseen tietokoneella, mutta niin sorruin ollessani opiskelija ja toimistotyöläinenkin. Eli en tunnista tätäkään huonoksi puoleksi.

Mini-eläkkeellä päivät vain katoavat johonkin & Tyhjä aika täyttyy jollakin. Toisinaan joo, mutta en todellakaan kaipaa sitä pseudotekemistä, jota työsuhde minulle merkitsi. Illat silloin ja nykyään saattavat mennä "johonkin", mutta pitääkö elämän olla suorittamista? 

No, pitää, miksi muuten kirjoittaisin omakustanteita ja blogejani. Eli voisin sanoa, ettei minulla ole tyhjää aikaa. 

Ellei ajalle ole käyttöä, minieläke voi olla tylsää. Tämän tiesin etukäteen, sillä isäni eläköityi terveyssyistä hyvin varhain ja ajankulun keksimisessä vuosikymmeniksi oli haastetta.

Menot jatkavat rullaamistaan kotona. Tällä Ossi viittaa ulkomailla oleskeluun. Listaamansa kiinteät kulut ovat minulla paljon alhaisemmat (ei autoa ja halpa yhtiövastike) eli ne eivät estäisi lähtöä pidemmäksi ajaksi pois. 

Tulojen katoaminen tuhoaa säästöjä hirvittävällä tahdilla. Nääh, kokonaisvarallisuuteni on pienentynyt hämmästyttävän vähän, jos ollenkaan. Lähinnä siihen vaikuttaa osakekurssit, kuten eilen totesin. Kuluni ovat laskeneet jonkin verran (pitäsi analyseerata), mutta elintasoni ei.

Mini-eläkkeeltä töihin palaaminen on hankalaa. Tämä pitää varmasti paikkansa ja totisesti toivon, etten joudu moista yrittämään.

Mini-eläke ei ole välttämättä ollenkaan rentouttavaa. Tämäkin pitänee paikkansa. Jos on huolta rahojen riittävyydestä ja puutetta mielekkäästä tekemisestä, on vaikea kuvitella rentoutuvansa. Henk. koht. työelämästä irroittautumisen tavoitteena ei ollut rentoutuminen vaan se, että saan tehdä ihan mitä haluan. Vaikka sitten stressaantua keskeneräisistä kirjaprojekteista.

Mutta päätellen Ossin blogiin tulleesta kommentista

Viimeinkin joku sanoo nämä ääneen. En tosiaankaan ymmärrä näitä ”kolmekymppisenä eläkkeelle”- juttuja. Harva kuitenkaan jaksaa loputtomiin vain matkustella yksinään.

mielikuvat työsuhteettomuudesta liittyvät ihan muuhun kuin todellisuuteni elementteihin.