Aikaansaamaton olo, mutta kai minä jotain tein?
Asunnolle piti mennä kahdeksaksi odottamaan Nouto-Sorttia. Heitä odottaessani pesin pyykkiä ja järjestin papereita. Tärkeimmät löytyivät ja laskujen joukosta vielä muutamia yhdistyksiä, joiden jäsenrekisterivastaaville lähetin sähköpostia. Soitin HSL:lle saadakseni ohjeet matkakortin arvon irrottamiseksi. Ja hypin ympäri kämppää mukamas järjestäen tavaraa.
Sortti-miehet tulivat yhden maissa. "Tarkka" laskemiseni meni tälläkin kertaa mönkään, sillä sänky ei ollutkaan runkopatja vaan sänky ja patka eli esineitä oli yksi enemmän. Pari vuotta sitten vastaavasta tilanteesta tuli ongelma, jota en itse ollut ratkomassa. Tällä kertaa sain kolmen sijaan neljä tavaraa matkaan maksamalla ylimääräisen 30 euroa.
Yritykseni saada sukulaisapua ullakon purkuun epäonnistuivat (mutta edes yritin pyytää), joten googlasin rahasta työtä tekevän ja sovin ajan. Kustannusten minimoimiseksi vyötin esiliinani ja kipusin ullakolle kokeilemaan minkä tavaran saisin liikkeelle omin voimin. Lundia-hyllyn osia toin yksi kerrallaan kolme kerrosta alaspäin. Hitaasti, mutta tuli tehtyä.
Hikisenä teki sitten mieli himaan ja suihkuun, mutta hautaustoimistoon oli toimittamatta "vapaamuotoinen selvitys tuhkan sijoituksesta". Maanantainen yritykseni ei kelvannut, kun siitä puuttui kiinteistöntunnus. Papereita selatessani löysin sen kiinteisöveroilmoituksesta ja ajattelin, että nyt tämän saan hoidettua. Mutta vieläkin oli työntekijällä syytä laittaa nenää vinoon. Olin kirjoittanut "tuhka haudataan" ja hän marisi, että "tuhkahan siroitellaan". Suvaitsi kuitenkin laittaa eteenpäin.
Kotiin päästyäni tarkistin aluehallintoviranomaisen sivun. Tuhkan hautaaminenkin on (maanomistajan luvalla) ihan laillinen ratkaisu, kunhan paikalle ei tehdä muistomerkkiä. Eli ilmeisesti "suora tuhkaus" oli työntekijälle vieraampi asia ja hän epäili tuotoksiani omassa epävarmuudessaan? Ikävää, jos näin, sillä valitsin Suomen tunnetuimman hautauspalvelubrändin siinä uskossa, että osaavat asiansa.
Eivät muuten osaa edes laskuttaa. Asunnon papereissa oli vuodelta 2013 perukirja, jossa vastaavat palvelut maaseudulla olivat kalliimpia.
Kalliista puheen ollen pankin lakimies soitti ja sovittiin perunkirjoituksen aloitussessio. Koska haluan tietää mistä tietotasosta maksan, googlasin nimellään ja LinkedIn-sivunsa vakuutti ekonomin ja lakimiehen tutkinnoilla. FB-sivunsa kuvat olivatkin sitten toista tyyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti