Niinpä vasta nyt, kun en enää olisi oikeasti saanut edesmenneen verkkopankkitunnareita käyttää, kävin tarkistamassa paljonko juoksevia kuluja olen perimässä. Talo, asunto ja auto kaksinkertaistavat menoni, mikä ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu. Mutta vasta summat tarkastamalla tajusin, että visioni myyntijärjestyksestä ei ole ehkä paras mahdollinen. Vaatii lisää mietintää.
Jonkun (ainakin puheluista päätellen tätini) mielestä minun olisi pitänyt olla surun lamauttama, mutta olen enimmäkseen tehnyt listoja. Mitä pitää tehdä asunnolla viikonloppuna
- pestä vaatteet, valita lahjoituskelpoiset
- viedä lääkkeet apteekkiin
- käydä läpi papereita ja laatikkoja
- etsiä ullakkokomeron avain ja itse komero jne. jne
ja mitä hoitaa maanantaina kun arki koittaa.
Ettei tämä päivä menisi pelkäksi miettimiseksi, otin (vaihteeksi antikvariaatin ohjeita noudattaen kirjakassien kannon sijaan) kuvia omista ja edellisten (vuoden 2013) kuolinpesien kirjoista ja lähetän ne vielä tänään arvioitaviksi. Lisää on odottamassa neljä kassia autossa edellä mainitusta talosta tänään tuotuna, edellä mainitussa asunnossa edellä mainitusta vm. 2013 kuolinpesästä ja eniten edelleen edellä mainitussa talossa toisesta vm. 2013 kuolinpesästä.
Olin jossain vaiheessa ajatellut dumppaavani kaikki kirjat pesäntyhjentäjälle, mutta eihän siinä ole mitään järkeä kun todennäköisesti laskisivat vuorelle negatiivisen arvon. Eli niin paljon kuin jaksan ja ehdin on nyt (vihdoinkin, vuosia vetkuteltuani) saatava jonnekin ja unohdettava toivo kirjoista saatavasta rahasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti