Melkein kuin Martha Stewart

Satokaudesta syntyy paineita syödän leivän ja einesten ohessa jotain tuorettakin. Mansikoita ostin historiallisesti tänä kesänä kolmesti ja Närpiön tomaatit olivat Lidlissä niin framilla, että päätyivät koriini. Ekalla kerralla söin sellaisenaan, kuten minimalistisena kokkaajana on minulla ollut tapana.

Mutta jostain verkkovideosta äkkäsin suolan ripottelun. Joten seuraavan satsin kanssa näin sen vaivan, että paloittelin pikkutomaatit ja ripottelin päälle suolaa. Oikeasti paljon parempaa ja taitojeni mukaista.

Mutta pystyisinkö hieman monimutkaisempaan?

Videoissa tuli vastaan myös Chickpea, Cherry Tomato, and Feta Salad- Martha Stewart. Poinntina oli tietenkin hieno kastike, jonka skippasin oitis. Ja fetan sijaan ostin Lidlistä salaattijuustoa. Mutta kolmen aineksen yhdistelmänäkin ihan syötävää ja talouteni kriteerein luksusta.

Uskaltaisiko ottaa syksyn projektiksi YouTubesta kerättyjen reseptien kokeilun? Niitä on näköjään 265 eli riittää ensi vuodellekin.

Hellekapsuli 2018

Formaaliin vaatekapsulin rakentamiseen en ole kokenut tarvetta, sillä pahana tapanani on muutenkin käyttää koko ajan samoja vaatteita. Mutta tänä kesänä olisin kyllä voinut ilmoittautua johonkin extrememinimalismimeininkiin, sillä olen käytännöllisesti katsoen koko kesän kulkenut yhdellä ja samalla mekolla - kuvassa oikealla.

Safarimekko on kankaisena minusta helteellä mukava pysyessään ihosta irti. Malli on siisti, joten kehtasin mennä sillä jopa tilaisuuteen Ruotsin lähetystöön. (Tosin vaellussandaalit hieman arvelutivat, mutta vaihtoehtoja ei oikein ollut.) Mekon saa huuhdeltua tai pestyä lavuaarissa ja se kuivuu muutamassa tunnissa. Hätätilassa voi vetää nihkeänä päälle. Eli ei tarvetta toiselle - tosin onhan minulla toinenkin, kun en ole oikea minimalisti.

Yökäyttöön käteni haki täyteen ahdetun hyllyn kulmasta jotain oikean mittaista ja osui ikivanhaan langanohueksi osuneeseen kappaleeseen - kuvassa vasemalla. Selkä on reikäverkosto, joten toivo elää että hellepyöriskely ja/tai pesut päivän-parin välein repäisevät kriittiset langat niin, että vaate tulee käyttökelvottomaksi. Ja päätyy ullakolla olevaan jo valmiiksi aika täyteen rättikassiin erittäin täyden hyllyn sijaan.

Kotona olen kulkenut vanhoissa t-paidoissa. Viimeksi 1980-luvun lopussa Seppälästä ostetussa ja muistellut silloin jostain lehdestä lukemaani ohjetta, että "kyllä kannattaa ostaa Seppälän rääsyjen sijaan sadan markan kestäviä t-paitoja". Onneksi en kuunnellut, sillä moisista en olisi elinikänäni päässyt eroon...