Sunnuntai-iltapäivän tekstin jälkeen pikkuserkku (1) tuli tosiaan hakemaan tavaraa. Onnekkaasti vähän ennen tuloaan äkkäsin jo ullakoltakin hakemani ruokapöydän jatkolevyt vaatehuoneen ylähyllyltä. Pikkuserkullani oli enemmän muskeleita, pituutta ja kolmiulotteista ajattelukykyä ja hän sai ne alas.
Pikkuserkku (2) oli aiemmassa vaiheessa projektia osoittanut kiinnostusta pakasterasioihin, joten keräsin niitä keittiöstä pussillisen ja heitin oheen ikivanhoja muffinsivuokia yms. vietäväksi kirjakassin ohella. Suoraan sanottuna minulla ei ollut mitään käsitystä pikkuserkun keittiöinnostuksesta, mutta en tainnut enää suuremmin ajatella tuossa vaiheessa. Onneksi hän osoittautui sellaiseksi kokiksi, että antoi kotimatkalleni mukaan herkullisen ruoka-annoksen!
(Tukiverkostoni ei ole laaja eikä vahva, mutta ainakaan se ei ole olematon.)
Maanantaina en muistaakseni poistunut kodistani. Tiistaina lähdin aamulla Asunnolle odottamaan hyvin-usein-myöhässä-olevaa tuttavaani, joka oli tehnyt Tori.fi-kauppoja kanssani. Odotellessani ehdin ensin sisällä keksimään yhdelle taululle sijoituspaikan kotiini ja pihalla markkinoimaan Asuntoa samassa rapussa asuvalle. (Jälkimmäinen tuotti yhteydenoton seuraavana päivänä!)
Koska tuttavani tosiaan oli myöhässä ehdin perukirjasessioon vain raitiovaunua hyödyntäen (eli ekstrakustannus). Jos olisin laskenut euroja, olisin sopinut perukirjan tekemisestä lakimiessukulaisen (useammasta valita) kanssa, mutta kuten taisin jo sanoa, halusin "ammattilaisen".
Pankin lakimies oli sitä ainakin välinpitämätömyydessään. Koska olin kuikuillut some-profiileitaan, tunnistin hänet heti aulaan tullessaan. Eli ärsyynnyin pikkasen kun hän jäi runsaaksi minuutiksi rupattelemaan jonkun pankkilaisen kanssa. Neuvotteluhuoneeseen päästyä ei peruskohteliaisuutena osanottoa ja papereitani käsitellessään hän unohti yhden kopiokoneeseen. (Huomasin vasta kotona. Onneksi olin laittanut kyseisen laskun maksuun.) Iltapäivällä lähettämääni spostiin ei tullut mitään kuittausta. Ei siis sellaista palveluasennetta ja laatua, josta olin valmis maksamaan. (Samoinhan kävi hautaustoimiston kanssa. Mitä tästä voisi oppia? Kannattaa pitäytyä halvemmassa?)
Aamulla saamani idean toteuttamiseksi kävin Asunnolla ainakin hakemassa kyseisen taulun ja taisin roudata jotain muutakin. Illalla haettiin vihdoin ilmaiseksi tarjoamani sohva, joka totisesti vaati kaksi vahvaa kantajaa, joten onneksi laitoin ilmoitukseen merkinnän kantoavun olemattomuudesta. (Otin loput ilmoitukset pois.)
Keskiviikkona kantelin kamaa lisää ja käytin tunnin Asunnon huonekasvien ruukkujen vaihtoon. Arkijärki -blogissa oli juuri sopivasti neuvottu käyttämään sukkaa vesireiän peitteenä. Miksi en tätä ollut aiemmin oppinut!
Tavoitteena oli, että Asunnosta olisi ennen lauantaiaamua saatu kaikki "oma" pois, mutta ihan tähän en ole päässyt ja seuraaville päiville on muuta ohjelmaa. (Minulla on paha tapa slarvata tavoitteista.) Mutta luulisin, että Talosta muutettavat tavarat mahtuvat Asuntoon ja "omat" ovat rajatuilla alueilla, josta toivottavasti tulevat käsiteltyä.
Lakimies uskoo perunkirjoituksen valmistuvan syyskuussa ja ekan session jälkeen tippuikin jo osa puuttuvista papereista luukusta. Kun perukirja on valmis, pääsisin Taloa ja Asuntoa myymään. Eli ei tässä hirveästi ole ekstraa aikaa. On kaksi pakasteellista marjoja syömättä, mutta suhteutettuna kämppien juokseviin kuluihin... Onneksi linnut söivät tämän kesän punaiset viinimarjat, niin että sain Talolta lähtiessä pakastearkun jo pois päältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti