Hinta ei ole laadun tae

Vanhasta muistivihkosta

Jos edessäsi on kaksi - sanotaan vaikka - laatikkoa ja toisessa on hintalappu 100 euroa ja toisessa 150 euroa, kumpi on parempi laatuisempi? Oikea vastaus: ei harmainta aavistustakaan.

Saattaa olla, että alitajuisesti ajattelemme, että hinnoittelu perustuu kuluihin. Eli että kalliimmin hinnoitellun tuotteen tekemiseen (ja markkinoimiseen) on käytetty enemmän rahaa. Mutta yrityksen ei ole pakko sitoa yksittäisen tuotteen kuluja sen hintaan (tai siis toisin päin).

Voi olla, että sillä on tuotevalikoimassaan menekkituotteita, joista se saa paremman katteen ja tällä rahalla pystyy pitämään myynnissä jotain tuotetta, jolla on vähemmän katetta. Ja ennen kaikkea yritykset pyrkivät tekemään rahaa, eivätkä hinnoittelemaan oikeudenmukaisesti.

Luotamme osin myös markkinoihin. Ajattelemme, että jos tuotteesta pyydetään noin kovaa hintaa, joku on sen vamis maksamaan. Eli tuote on sen arvoinen. Mikä ei sekään pidä paikkaansa, kun tarkemmin ajattelee.

Ilmaisuudesta, kai

Vanhasta muistivihosta

Keväällä 2006 useissa lehdissä oli ruokaohjeita villivihanneksille. Muistan vieläkin lapsuuden lehden, jossa kerrottiin voikukan lehtien olevan syötäviä ja ajatuksen kiehtovuuden - vielä maistamisen jälkeenkin. Samassa lehdessä oli voikukkasiman ohje, jota mietin ja säilytin vuosia kunnes lopulta tajusin minkälainen duuni olisi ollut kerätä vaadittu määrä kukkia ja nyppiä niiden terälehdet.

Työläyteen ja aikaansaamattomuuteen on vuosi toisensa jälkeen kariutunut nokkosten keruu. Vaikka niiden lehdille olisi runsaasti käyttöä ja rakastan niiden makua.

Toisaalta asiat, jotka ovat ilmaisia rahamielessä, vetoavat, mutta niiden arvo tuntuu aivan erilaiselta kuin rahalla ostettu. Missä ei ole mitään erityisempää järkeä. Ilmaiskonsertin musiikki ei ole lähtökohtaisesti arvottomampaa kuin maksullisen (sillä hinta ei ole laadun merkki). Mutta sitä on vaikeampi arvostaa.

Sama juttu kuin geneeristen tuotteiden kanssa. Kun ei ole "jotain" ei ole mitään?

Tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa

Muistivihosta löytynyt pätkä

Eräästä haastattelusta jäi mieleen ajatus "tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa". Alkuperäinen kieli oli englanti ja asiayhteys mainonnan huonot puolet. Mainonta pyrkii tekemään meitä tyytymättömiksi, näyttämään miten (ostamalla) asiat voisivat olla paremmin eli että asiat eivät ole nyt (tarpeeksi) hyvin.

Suomen kielessä sanan tyytyväinen voi ymmärtää myös verbin tyytyä kautta. Eli jos tietoisesti tyytyy, lakkaa kaipaamasta muuta, ei tee mieli kuluttaa.

Ajan henki ei ole vuosikymmeniin ollut tyytyminen. Saamme pyrkimisen ja haluamisen viestejä joka puolelta.

Eteenpäin pyrkiminen ja haluamisen tyydyttäminen voivat tulla toteutetuiksi muutenkin kuin kuluttamalla. Voi toteuttaa itseään. Mutta kun ostaminen on helpoin tapa kokea toteuttavansa itseään.