En saanut unta ja heräsin varhain. Hetken ihmeteltyäni lähdin työmaalle. Asunto on onneksi kävelymatkan päässä omastani.
Aloitin keräämällä puolikäyttöiset vaatteet, joita ennen sairaalaan päätymistä oli heikentyneen kunnon johdosta kertynyt. Laitoin tietenkin heti yhden koneen pyörimään, mutta vaikka pesukone on tuttu, mokasin kuivausohjelman kanssa niin, että en toista koneellista ehtinytkään. Onneksi pidän pyykkäämisestä, sitä riittää vielä monta koneellista.
Kolmanneksi "onneksi" taloyhtiön roska-astiat olivat suhteellisen tyhjät. Kippasin sinne varmaan kymmenisen roskapussia ja muuta erää. Kun kauppaan oli asiaa, ostin 30 litraisia pusseja, mikä edisti asiaa huomattavasti.
Roskikseen meni muovisempia alusvaatteita ja kenkiä. Sekä kylpyhuoneen kaapeista (nyt tyhjät!) kaikenlaista puolikäyttöistä.
Puuvillaisempia alusvaatteita kiikutin siivouskomeroon, jonka rättivalikoima ei riitä Asunnon siivoukseen. Tänään meni jo yhdet alushousut kun hinkkasin uunin pohjaa puhtaaksi, jotta pääsin paistamaan omenapiirasta pakasteesta sulatetuista paloista. Täytyy myöhemmin suihkuttaa myrkyltä vaikuttavaa puhdistusainetta uusi kerros ja yrittää ritilänkin puhdistusta.
Verrattuna neljän vuoden takaiseen oli vaatteiden läpikäynti nyt helpompaa, kun miehen vaatteissa on useimmiten selvää, ettei niistä ole omaan käyttööni. Joitakin t-paitoja ja pitkähihaisia paitoja otin sivuun, mutta katson vielä tarkemmin ennen kuin vien kotiin. Takeista laitoin sivuun kevyen retkitakin, joka liian isonakin voisi olla hyödyllinen.
Kaikkia vaatteita en saanut käytyä läpi, mutta aika paljon kertyi jo Kontti-kelpoista. Taidan yrittää saada heiltä kotinoudon sen sijaan, että sohlaan heikolla ajotaidollani. (Johtonuorana on tässä vaiheessa poistaa Asunnosta mahdollisimman paljon ei-myytävää, niin että lopun myymisestä yhtenä eränä jäisi jotain käteen. Mitä ennen Talosta pitää saada paikan päällä (parin sadan kilometrin päässä maaseudulla) hävitettyä/kaupaksi mahdollisimman paljon, mutta todennäköisesti joudun tilaamaan muuton sieltä Asuntoon joillekin arvokkaammille huonekaluille ja tavaroille.)
Hetken tuntui siltä, että olin saanut jotain aikaan, vaikka varsinaista aikaa tuhrautui m.m. tiskaukseen, kun en saanut tottumattomana tiskikonetta käyntiin. Mutta kokemuksesta tiedän, että olen vasta alkumetreillä ja tapani mukaan aloitin helpoimmasta tavararyhmästä. Ilmeisesti universaalisti helpoimmasta, sillä vaatteistahan konmarituskin aloitetaan.
Urakka sai luonnollisen lopun yhden maissa, kun eilen lähettämäni kirjakuvista divaristi oli kelpuuttanut puoli tusinaa kirjaa, jotka halusin heti viedä määränpäähänsä. Kirjojen määrä tuntui tarjoamaani verrattuna pieneltä, mutta kantaessa tajusin, että kaksi niistä oli niin painavia, etten enempää olisi jaksanutkaan.
Antikvariaatilta jatkoin keskustaan hakemaan Claes Ohlssonilta muuttolaatikkoja Talon tyhjennyksen avuksi. Osoittautuivat kalliiksi ja hankalaksi kannettavaksi kotiin. Ja vielä pitäisi kantaa ne autolle, jonka sain parkkiin Asunnon eteen. Enkä sitä liikuta, sillä edellä mainitut heikot ajotaidot.
Tänään ei enempää. Parin tunnin torkkujen jälkeen jalkani olivat niin kipeät, että seisominenkin tuntui mahdottomalta. Kunnes alkoi tehdä mieli pakastepizzaa ja osoittautui että kävely parin korttelin päähän sujui ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti