Marja Pemberton pääkirjoituksessaan Yliopisto 11/2007:ssa
Niukkuuden aika on Suomessa vielä lähimuistissa. Vähän yli viisikymppiset ja sitä vanhemmat tietävät asiasta yhtä ja toista. Moni on kotoisin maalta ja nähnyt ruuan hankkimisen eteen tehdyn työn määrän, talon lämpimänä pitämisen vaivan ja vaatekankaiden kierrätyksen verhoista kesämekoksi. Sodan jälkeen arjen pyörittäminen monenlaisen tarpeellisen puuttuessa vaati taatusti kekseliäisyyttä.
Menneisyyttä ei kannata romantisoida. Silti - haluaisin takaisin jotain tuosta niukkuuden ja rajallisuuden ymmärryksestä! Keskivertosuomalainen on muutaman viime vuosikymmenen ajan elänyt kuin luonnonlakeja ei olisi olemassakaan, ilman rajaa, niin ruuan kuin muun materiaalisen kanssa.
Jaakko Heinimäki ikäänkuin jatkaa Kotiliedessä 20/2008 työväenasuntomuseoihin Tampereella ja Helsingissä viitaten
Ahtaiden työläisasuntojen asukkaat eivät muutama sukupolvi sitten kaivaneet kiiltäville papereille painettujen sisutuslehtien vinkkejä piententilojen sisustamisesta eivätkä sisustustavaratalojen näppäriä säilytysjärjestelmiä. Vähät tavarat asettuivat kotiin kauniisti ja toimivasti ilmankin.
Mutta kaipasivat varmasti jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti