Kuolinpesä: 19. päivä

Eilisen postauksen jälkeen soi vielä puhelin. Ei oharit tehnyt tori.fi-ostaja vaan varattu-merkinnästä välittämätön uusi yrittäjä. Sovimme hänen kanssaan kaupat täksi päiväksi. Ostettava määrä kutistui aamulla, mutta paikalle saapuva ostaja on parempi kuin ei mitään.

Aamulla yritin paikata eilistä laiskottelua/lepäämistä ahertamalla metatyötä, jolla sain kaikki annettavat/kierrätettävät yhteen osaan Taloa, muuttomiesten voimilla Helsinkiin lähtevät toiseen nurkkaan, omalla kyydilläni lähtevät kolmanteeen paikkaan ja kaikki pakkausmateriaalit eteisen lattialta vaatehuoneeseen.

Laatikoita ei ole montaa ja täytemateriaalia vielä vähemmän. Valitettavasti paikalliselta Tokmannilta ei saanut ostettua kuplamuovia ja Alkossa oli yksi ainoa laatikko. Muualta en kehdannut kysyä. (Alkosta ostin pari siideriä motivoimaan työntekoa loppupäivän ajaksi. Saan juoda illalla vain jos.)

FB-päivitykseni aamukymmeneltä:

Soitin äsken paikalliselle kudonta-asemalle ja tarjosin matonkuteita. Myöntävän ilmoituksen jälkeen ilmoitin tuovani heti, kun auto on menossa korjaukseen.

- Voi, en ole tänään paikalla. Minne viet auton?
- Mäelle
- No, minä voin sitten hakea sieltä, jätä ne autoon.
Vain maaseudulla, olettaisin.

Saatuani Auton korjaamoon, nostin pesuhuoneesta eteiseen penkkipätkän ja aloin asetella sille poisannettavia astioita. Sitten sohvalla makaillen yritin selvittää Googlen kuvahaulla yhden setin alkuperää ja siirsin sen myytäviin. Samalla löytyi kuvia vielä selvittämättömistä astioista eli nekin kannattaa pakata myyntiin Helsinkiin. Epäilen, että sukulaisen käsinmaalaamia kahvikalustoja ei sinne kannata siirtää, mutta en ole vielä löytänyt sukulaista, joka ne haluaisi.

Iltasiiderin ansaitsin (mielestäni) selvittämällä ullakolta lasketut likaiset paketit yms. Kahdessa matkalaukussa oli homeeseen menneitä käsilaukkuja ja kuivuneita kenkiä. Miksi ne olivat ullakolla jää mysteeriksi. Ilmeisesti kyse on 17 vuotta sitten kuolleen isotätini jäämistöstä. Siihen saattoi kuulua myös huolellisesti pakatut ryijyt, joita en muistanut koskaan aiemmin nähneeni.

Toinen sohva teki vihdoin kauppansa. Sitä tuli hakemaan erittäin harvasanainen mies, joka yksinkertaisesti oletti, että minä olen kantajana. Onneksi kyse oli pienemmästä sohvasta!

Illalla otin loput tori.fi-ilmoitukset alas, sillä kärsivällisyyteni alkaa olla vähissä ja kunhan saan Auton torstaina, ehdin toivottavasti vielä taiteiden yön juttuihin Helsinkiin. Tosin aika tiukalle menee.