Lopputulos: sinkun on hankittava vaihtelua johonkin muuhun kuin syömiseen. Jos avaa esimerkiksi pastakastikepurkin, sen syömistä on jatkettava neljänä päivänä viiden päivän sisällä. Kun litran tuoremehupurkki avautuu on pysyttävä valitsemallaan tuoremehulinjalla seuraavat päivät.Tämä omasta näkökulmastani yhdentekevä valitus nostatti tunteet jo ensimmäisellä lukukerralla vuonna 2007 ja on siksi jäänyt mieleen. Ensinnäkin kuvassa on Barillan kastikepurkki, josta itse syön korkeintaan kolme kertaa. Eikä minulle ole koskaan ollut ongelma syödä pastaa kolmena päivänä peräkkäin, miksi olisi. Ja jos siitä tuoremehusta tykkää niin paljon, että sen ostaa ja avaa, niin miksi haluaisi heti jotain muuta? Jos mielitekona on viipale pakastekakusta, niin voisiko ajatella mi-ten-kään, että halun voisi täyttää jollain muulla?
Kolsi syö leipää vain pari viipaletta päivässä, mikä on itselleni täysin vierasta, mutta jos se olisi tavallinen kulutustahti, niin puolet leivästä olisi kannattanut alunperinkin laittaa pakkaseen. Ahaa, "Tiedän, että leivän voi pakastaa, mutta pakastin on jo täynnä ruokia, jotka muuten menisivät pilalle. Kenties sinne mahtuisi yksi mansikka."
Summa summarum. Jos ei ole mitään suunnitelmallisuutta eikä kykyä hallita mielitekojaan, niin roskiin heitetyn ruuan määrästä on turha syyttää ruokateollisuuden pakkauskokoja ja sinkkuuttaan. Ei ne muutkaan perheenjäsenet mitään jätemyllyjä olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti