Eilisessä paperiselvittelyssä Asunnolla ja omassa kodissani huomasin, ettei vuoden 2013 perukirjojen kopioiden liitteinä ollutkaan silloin hankittua ja nytkin tarvittua virkatodistusketjua. Eli uusia tilauksia sisään. Vaikutti illalla tosi helpolta, kun ensinnäkin tiesin mistä seurakunnista oli kyse ja jokaisen verkkosivuilta löytyi sähköpostiosoite.
Mutta ei sentään. Ykkösseurakunnasta tuli henkilökohtainen bumerangi ja haluttiin lisätietoja kuten sisään- ja ulosmuuttoajankohdat. Olisin saanut nämä edellä mainituista perukirjoista, mutta laitoin epätarkemmin muistin varaisesti. Todnäk moka, sillä kuitatessaan riittäväksi tiedoksi ilmoittivat toimitusajaksi "noin 4 viikkoa". (Miksi en tehnyt tilauksia jo maanantaina?)
Kakkosseurakunnasta tuli automaatti-/standardivastaus, että sähköpostitilauksia ei oteta vastaan, vaan pitää käyttää lomaketta. NO, MIKSI SE SÄHKÖPOSTIOSOITE SITTEN OLI SIELLÄ SIVULLA? Ja lomakkeeseen piti merkitä tulo- ja lähtöpäivät eli eipä suuremmin jää heille työtä. Kolmos- ja nelosseurakunnasta ei tullut mitään viestiä eli täytyy vaan uskoa ja odottaa.
Keskustaan oli asiaa, joten kaappasin mukaan pussin kirjoja kaupattavaksi vaihteeksi Senaatintorin antikvariaattiin. Palvelu siellä (nykyisten omistajien aikana) ei ole aikaisemminkaan huikaissut tasollaan, mutta nyt meni jo aika pohjaan. "Ei, mutta katsotaan nyt" oli ensivastaus ostohalukkuustiedusteluuni. Ei voinut (ehkä fyysisestä syistä) nostaa takamustaan, vaan minun piti purkaa kirjat eteensä "selkäpuoli tänne päin". Jokainen kirja selattiin ja osa haisteltiinkin. Melkein kaikki lopulta kelpasi, mutta tarjous oli vain 7 euroa. Rahaa se on sekin, mutta minuutin päästä mies oli unohtanut sanansa ja kysyi minulta "sanoinko 7 vai 8 euroa?" Kunnon antikvaristi olisi tuossa tilanteessa sanonut, "laitetaan sitten 8", mutta ei tämä.
Kiikutin loput Rikun kirjaston kierrätyshyllyyn. Jatkoin Nordean ainoaan käteiskonttoriin Manskulle. Siellä ei saanut ottaa itse vuoronumeroa, vaan nuori kerberos/adonis seisoi laitteen vieressä ja kuulusteli asian. No, minun ei sitten tarvinnutkaan mennä tiskille, sillä poitsu kävi hakemassa kahta kuolinpesän laatikosta löytynyttä setelinpuolikastani vastaavan ehjän setelin jostain.
Auringon alkaessa paistaa sonnustautuin hellemekkoon ja sandaaleihin ja aloitin kantourakan himan ja Asunnon välillä. Taisin kolmasti taivaltaa ees-taas. Maksimikuormalla, joten olalla on nyt punaiset lyöttymät. Vieläkään en saanut autosta viimeisiä Talosta viime keikalla tuotuja tavaroita, mutta vielä tässä on aikaa ennen seuraavaa lähtöä. Itse asunnossa on jäljellä lähinnä sentimentaalista kamaa, jonka käsittelyyn täytyy kerätä hieman ekstravoimia. Ehkäpä huomenna. Lopun pyykinpesun lomassa.
Ja päivän loppuunkaan mennessä ei alunperin kolme päivää sitten antikvariaattiin lähettämääni spostiin eikä tämän aamun perääntiedusteluuni ole tullut vastausta. I am not impressed.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti