Vanhasta muistivihkosta
Jos edessäsi on kaksi - sanotaan vaikka - laatikkoa ja toisessa on hintalappu 100 euroa ja toisessa 150 euroa, kumpi on parempi laatuisempi? Oikea vastaus: ei harmainta aavistustakaan.
Saattaa olla, että alitajuisesti ajattelemme, että hinnoittelu perustuu kuluihin. Eli että kalliimmin hinnoitellun tuotteen tekemiseen (ja markkinoimiseen) on käytetty enemmän rahaa. Mutta yrityksen ei ole pakko sitoa yksittäisen tuotteen kuluja sen hintaan (tai siis toisin päin).
Voi olla, että sillä on tuotevalikoimassaan menekkituotteita, joista se saa paremman katteen ja tällä rahalla pystyy pitämään myynnissä jotain tuotetta, jolla on vähemmän katetta. Ja ennen kaikkea yritykset pyrkivät tekemään rahaa, eivätkä hinnoittelemaan oikeudenmukaisesti.
Luotamme osin myös markkinoihin. Ajattelemme, että jos tuotteesta pyydetään noin kovaa hintaa, joku on sen vamis maksamaan. Eli tuote on sen arvoinen. Mikä ei sekään pidä paikkaansa, kun tarkemmin ajattelee.
31.8.2017
Kuolinpesä: 25-27. päivät
Sunnuntai-iltapäivän tekstin jälkeen pikkuserkku (1) tuli tosiaan hakemaan tavaraa. Onnekkaasti vähän ennen tuloaan äkkäsin jo ullakoltakin hakemani ruokapöydän jatkolevyt vaatehuoneen ylähyllyltä. Pikkuserkullani oli enemmän muskeleita, pituutta ja kolmiulotteista ajattelukykyä ja hän sai ne alas.
Pikkuserkku (2) oli aiemmassa vaiheessa projektia osoittanut kiinnostusta pakasterasioihin, joten keräsin niitä keittiöstä pussillisen ja heitin oheen ikivanhoja muffinsivuokia yms. vietäväksi kirjakassin ohella. Suoraan sanottuna minulla ei ollut mitään käsitystä pikkuserkun keittiöinnostuksesta, mutta en tainnut enää suuremmin ajatella tuossa vaiheessa. Onneksi hän osoittautui sellaiseksi kokiksi, että antoi kotimatkalleni mukaan herkullisen ruoka-annoksen!
(Tukiverkostoni ei ole laaja eikä vahva, mutta ainakaan se ei ole olematon.)
Maanantaina en muistaakseni poistunut kodistani. Tiistaina lähdin aamulla Asunnolle odottamaan hyvin-usein-myöhässä-olevaa tuttavaani, joka oli tehnyt Tori.fi-kauppoja kanssani. Odotellessani ehdin ensin sisällä keksimään yhdelle taululle sijoituspaikan kotiini ja pihalla markkinoimaan Asuntoa samassa rapussa asuvalle. (Jälkimmäinen tuotti yhteydenoton seuraavana päivänä!)
Koska tuttavani tosiaan oli myöhässä ehdin perukirjasessioon vain raitiovaunua hyödyntäen (eli ekstrakustannus). Jos olisin laskenut euroja, olisin sopinut perukirjan tekemisestä lakimiessukulaisen (useammasta valita) kanssa, mutta kuten taisin jo sanoa, halusin "ammattilaisen".
Pankin lakimies oli sitä ainakin välinpitämätömyydessään. Koska olin kuikuillut some-profiileitaan, tunnistin hänet heti aulaan tullessaan. Eli ärsyynnyin pikkasen kun hän jäi runsaaksi minuutiksi rupattelemaan jonkun pankkilaisen kanssa. Neuvotteluhuoneeseen päästyä ei peruskohteliaisuutena osanottoa ja papereitani käsitellessään hän unohti yhden kopiokoneeseen. (Huomasin vasta kotona. Onneksi olin laittanut kyseisen laskun maksuun.) Iltapäivällä lähettämääni spostiin ei tullut mitään kuittausta. Ei siis sellaista palveluasennetta ja laatua, josta olin valmis maksamaan. (Samoinhan kävi hautaustoimiston kanssa. Mitä tästä voisi oppia? Kannattaa pitäytyä halvemmassa?)
Aamulla saamani idean toteuttamiseksi kävin Asunnolla ainakin hakemassa kyseisen taulun ja taisin roudata jotain muutakin. Illalla haettiin vihdoin ilmaiseksi tarjoamani sohva, joka totisesti vaati kaksi vahvaa kantajaa, joten onneksi laitoin ilmoitukseen merkinnän kantoavun olemattomuudesta. (Otin loput ilmoitukset pois.)
Keskiviikkona kantelin kamaa lisää ja käytin tunnin Asunnon huonekasvien ruukkujen vaihtoon. Arkijärki -blogissa oli juuri sopivasti neuvottu käyttämään sukkaa vesireiän peitteenä. Miksi en tätä ollut aiemmin oppinut!
Tavoitteena oli, että Asunnosta olisi ennen lauantaiaamua saatu kaikki "oma" pois, mutta ihan tähän en ole päässyt ja seuraaville päiville on muuta ohjelmaa. (Minulla on paha tapa slarvata tavoitteista.) Mutta luulisin, että Talosta muutettavat tavarat mahtuvat Asuntoon ja "omat" ovat rajatuilla alueilla, josta toivottavasti tulevat käsiteltyä.
Lakimies uskoo perunkirjoituksen valmistuvan syyskuussa ja ekan session jälkeen tippuikin jo osa puuttuvista papereista luukusta. Kun perukirja on valmis, pääsisin Taloa ja Asuntoa myymään. Eli ei tässä hirveästi ole ekstraa aikaa. On kaksi pakasteellista marjoja syömättä, mutta suhteutettuna kämppien juokseviin kuluihin... Onneksi linnut söivät tämän kesän punaiset viinimarjat, niin että sain Talolta lähtiessä pakastearkun jo pois päältä.
Pikkuserkku (2) oli aiemmassa vaiheessa projektia osoittanut kiinnostusta pakasterasioihin, joten keräsin niitä keittiöstä pussillisen ja heitin oheen ikivanhoja muffinsivuokia yms. vietäväksi kirjakassin ohella. Suoraan sanottuna minulla ei ollut mitään käsitystä pikkuserkun keittiöinnostuksesta, mutta en tainnut enää suuremmin ajatella tuossa vaiheessa. Onneksi hän osoittautui sellaiseksi kokiksi, että antoi kotimatkalleni mukaan herkullisen ruoka-annoksen!
(Tukiverkostoni ei ole laaja eikä vahva, mutta ainakaan se ei ole olematon.)
Maanantaina en muistaakseni poistunut kodistani. Tiistaina lähdin aamulla Asunnolle odottamaan hyvin-usein-myöhässä-olevaa tuttavaani, joka oli tehnyt Tori.fi-kauppoja kanssani. Odotellessani ehdin ensin sisällä keksimään yhdelle taululle sijoituspaikan kotiini ja pihalla markkinoimaan Asuntoa samassa rapussa asuvalle. (Jälkimmäinen tuotti yhteydenoton seuraavana päivänä!)
Koska tuttavani tosiaan oli myöhässä ehdin perukirjasessioon vain raitiovaunua hyödyntäen (eli ekstrakustannus). Jos olisin laskenut euroja, olisin sopinut perukirjan tekemisestä lakimiessukulaisen (useammasta valita) kanssa, mutta kuten taisin jo sanoa, halusin "ammattilaisen".
Pankin lakimies oli sitä ainakin välinpitämätömyydessään. Koska olin kuikuillut some-profiileitaan, tunnistin hänet heti aulaan tullessaan. Eli ärsyynnyin pikkasen kun hän jäi runsaaksi minuutiksi rupattelemaan jonkun pankkilaisen kanssa. Neuvotteluhuoneeseen päästyä ei peruskohteliaisuutena osanottoa ja papereitani käsitellessään hän unohti yhden kopiokoneeseen. (Huomasin vasta kotona. Onneksi olin laittanut kyseisen laskun maksuun.) Iltapäivällä lähettämääni spostiin ei tullut mitään kuittausta. Ei siis sellaista palveluasennetta ja laatua, josta olin valmis maksamaan. (Samoinhan kävi hautaustoimiston kanssa. Mitä tästä voisi oppia? Kannattaa pitäytyä halvemmassa?)
Aamulla saamani idean toteuttamiseksi kävin Asunnolla ainakin hakemassa kyseisen taulun ja taisin roudata jotain muutakin. Illalla haettiin vihdoin ilmaiseksi tarjoamani sohva, joka totisesti vaati kaksi vahvaa kantajaa, joten onneksi laitoin ilmoitukseen merkinnän kantoavun olemattomuudesta. (Otin loput ilmoitukset pois.)
Keskiviikkona kantelin kamaa lisää ja käytin tunnin Asunnon huonekasvien ruukkujen vaihtoon. Arkijärki -blogissa oli juuri sopivasti neuvottu käyttämään sukkaa vesireiän peitteenä. Miksi en tätä ollut aiemmin oppinut!
Tavoitteena oli, että Asunnosta olisi ennen lauantaiaamua saatu kaikki "oma" pois, mutta ihan tähän en ole päässyt ja seuraaville päiville on muuta ohjelmaa. (Minulla on paha tapa slarvata tavoitteista.) Mutta luulisin, että Talosta muutettavat tavarat mahtuvat Asuntoon ja "omat" ovat rajatuilla alueilla, josta toivottavasti tulevat käsiteltyä.
Lakimies uskoo perunkirjoituksen valmistuvan syyskuussa ja ekan session jälkeen tippuikin jo osa puuttuvista papereista luukusta. Kun perukirja on valmis, pääsisin Taloa ja Asuntoa myymään. Eli ei tässä hirveästi ole ekstraa aikaa. On kaksi pakasteellista marjoja syömättä, mutta suhteutettuna kämppien juokseviin kuluihin... Onneksi linnut söivät tämän kesän punaiset viinimarjat, niin että sain Talolta lähtiessä pakastearkun jo pois päältä.
28.8.2017
Pastakastiketta neljänä päivänä?
Ilta-Sanomissa 24.3.2007 sinkku toimittaja Eeva-Kaarina Kolsi pitää viikon ruokapäiväkirjaa ja valittaa roskiin heittämänsä ruuan hintaa.
Kolsi syö leipää vain pari viipaletta päivässä, mikä on itselleni täysin vierasta, mutta jos se olisi tavallinen kulutustahti, niin puolet leivästä olisi kannattanut alunperinkin laittaa pakkaseen. Ahaa, "Tiedän, että leivän voi pakastaa, mutta pakastin on jo täynnä ruokia, jotka muuten menisivät pilalle. Kenties sinne mahtuisi yksi mansikka."
Summa summarum. Jos ei ole mitään suunnitelmallisuutta eikä kykyä hallita mielitekojaan, niin roskiin heitetyn ruuan määrästä on turha syyttää ruokateollisuuden pakkauskokoja ja sinkkuuttaan. Ei ne muutkaan perheenjäsenet mitään jätemyllyjä olisi.
Lopputulos: sinkun on hankittava vaihtelua johonkin muuhun kuin syömiseen. Jos avaa esimerkiksi pastakastikepurkin, sen syömistä on jatkettava neljänä päivänä viiden päivän sisällä. Kun litran tuoremehupurkki avautuu on pysyttävä valitsemallaan tuoremehulinjalla seuraavat päivät.Tämä omasta näkökulmastani yhdentekevä valitus nostatti tunteet jo ensimmäisellä lukukerralla vuonna 2007 ja on siksi jäänyt mieleen. Ensinnäkin kuvassa on Barillan kastikepurkki, josta itse syön korkeintaan kolme kertaa. Eikä minulle ole koskaan ollut ongelma syödä pastaa kolmena päivänä peräkkäin, miksi olisi. Ja jos siitä tuoremehusta tykkää niin paljon, että sen ostaa ja avaa, niin miksi haluaisi heti jotain muuta? Jos mielitekona on viipale pakastekakusta, niin voisiko ajatella mi-ten-kään, että halun voisi täyttää jollain muulla?
Kolsi syö leipää vain pari viipaletta päivässä, mikä on itselleni täysin vierasta, mutta jos se olisi tavallinen kulutustahti, niin puolet leivästä olisi kannattanut alunperinkin laittaa pakkaseen. Ahaa, "Tiedän, että leivän voi pakastaa, mutta pakastin on jo täynnä ruokia, jotka muuten menisivät pilalle. Kenties sinne mahtuisi yksi mansikka."
Summa summarum. Jos ei ole mitään suunnitelmallisuutta eikä kykyä hallita mielitekojaan, niin roskiin heitetyn ruuan määrästä on turha syyttää ruokateollisuuden pakkauskokoja ja sinkkuuttaan. Ei ne muutkaan perheenjäsenet mitään jätemyllyjä olisi.
27.8.2017
Kuolinpesä: 24. iltapäivä
Olin perjantaina liian optimistinen jaksamiseni/viitsimiseni suhteen. Vasta nyt sunnuntaina pääsin Asunnolle, jossa ensi töiksi piti ihmetellä useampaa sairaalalaskua. En muistanut, ettei maksukaton saavuttaminen tarkoittanut maksuista vapautusta vaan niiden alentumista, joten meni aikaa ennen kuin tajusin, mikä laskuista oli edelleen maksettava.
Sitten kuvasin osan Asunnon irtaimistosta ja tein Tori.fi-ilmoituksia, jotta saan perjantaina sovitun muuton mukana Talosta tulevat tavarat mahtumaan Asuntoon. Onneksi otin lepopäiviä, sillä hommaan meni jo muutamassa tunnissa hermot.
Tarjosin massiivista sohvaa ilmaiseksi. Salamannopeasti siitä tuli varaus, mutta neljän tunnin jälkeen selvisi, ettei hän saa kantajia. Jonossa oli muita, joista arvoin seuraavan ottajan. Hän sopi ajan vasta tiistaille ja kysyi sitten onko sohva hyvässä kunnossa! Lukiko ilmoitusta ollenkaan? Olisi pitänyt pyytää suoraan Kontti-nouto, sillä siihen tämä todennäköisesti menee.
Onneksi on FB-kaverit. Linkitin ilmoituksiani taas päivitykseeni ja kaksi tarttui syöttiin. Eikä muita yhteydenottoja sitten tullutkaan. Loppuviikosta minulla on kolme ohjelmoitua päivää ja sitten pitää lähteä takaisin Talolle eli tämä myyntikausi jäi turhan lyhyeksi. Mikä johtuu välipäivistäni.
No, positiivisen kautta. Asunnolla sain tänään selvitettyä vaatekaapistoon upotetun työpisteen, jota ei ole oikeasti käytetty, sekä vaatehuoneesta lapsuudenkirjallisuuttani, jonka pussitin pikkuserkkujeni lapsille, joiden äidit ilmoittautuivat (FB:ssä) jokin aika sitten halukkaiksi vastaanottajiksi. Enää on koulupaperieni jämien, piirrustusteni ja lelujeni keko. Sitä voin ihmetellä, kun tiistaina odotan (todennäköisesti turhaan) sohvan noutajaa.
Tänään pitää vielä odottaa pikkuserkkuani hakemaan avovaimonsa FB:ssä tekemiä ostoksia ja sitten kipittää/lenkkeillä kirjakassi pikkuserkulleni, jonka lapsi ei pienen kuumeen takia pääse ulkoilmaan. Näitä odotellessani voisin käydä täyttämässä Asunnon naapurissa olevan kirjaston kierrätyshyllyä. Harmittavasti se on huonomenekkisin tuntemani koko Helsingissä.
25.8.2017
Kuolinpesä: 22. aamu
Kolme elämäni aktiivisinta viikkoa takana, lihakset kipeinä ja homma on vielä aivan vaiheessa.
Talolla keskiviikko meni polttaessa paperia. Opittu: pienessä ämpärissä hommaan menee kauan aikaa.
Torstai aamupäivällä pakkasin Helsinkiin Autolla vietävät tavarat ja toivoin, että Auto olisi korjaamolta saatavilla "puoliltapäivin". Olihan se, ja lasku oli murto-osa siitä mitä pelkäsin. Jännästi kustannukset laskivat, kun ilmoitin, että maksan itse, eikä mene vakuutukseen.
Valmiiksi pakatut kassit sain vauhdikkaasti autoon ja ehdin Helsinkiin hyvissä ajoin rentoutumaan Taiteiden yöhön. Sekä Asunnolla että omassa kodissani odotti tukku kirjekuoria, mutta ei alkuunkaan tarpeeksi paksut sellaiset. Edelleen puuttuu yksi 10. päivä seurakunnalta tilattu sukuselvitys ja viimeinen pätkä väestörekisteristä, jonka tilasin vasta torstaiaamuna.
Miksi vasta torstaiaamuna? Siksi, että a) vuodelta 2013 oli kokemusta siitä, että selvitystä ei voitu antaa, ennen kuin systeemissä oli tieto kuolemasta ja b) sairaalasta saamani tiedon mukaan tiedon vienti kestää 2-3 viikkoa. Hermoja säästääkseni odotin siis 3 viikkoa, mutta olisi kyllä pitänyt testata aiemmin, sillä sukuselvityksen saaminen TÄYSIN TIETOKONEPOHJAISESTA SYSTEEMISTÄ kestää 3 viikkoa!
Jos siis kuolinpesälle tulisi laskuja, joita en pystyisi omista rahoistani maksamaan, olisin aivan liemessä. Kuten monet kuolinpesät varmaan ovat. Mitään ei saa (ymmärrettävästi) hoidettua, ennen kuin kuolinpesän jäsenet on selvitetty virkatodistusketjulla, mutta sen hankkimiseen menee vähintään kuukausi. (Sympatiani sukututkijoille, jotka itkevät omien pyyntöjensä toimitusaikoja ovat nyt olemattomia.)
Virkatodistusten lisäksi puuttu saldotodistukset. Edes pankista, jossa kävin paikan päällä kuun alussa, niitä ei ole tullut. Virkailija siellä selitti, että "kaikki" laitokset lähettävät vastaavat paperit saatuaan väestörekisteristä tiedon kuolemasta. Tuudittauduin tähän ja vasta tänä aamuna huomasin S-pankin sivuilta, että heille pitää erikseen soittaa. Argh.
Verkkosivuilta selvisi myös, että visioimastani huutokauppakamarin kuolinpesätyhjennyksestä ei ollut enää mitään mainintaa. Argh-argh. Lähetin tiedustelun, sillä tämän varaan olen tavaranhävityssuunnitelmani rakentanut ja kaikki pitää panna uusiksi, jos tyhjennystä ei enää saa.
Laitoin kuitenkin myös varsinaisen tarjouspyynnön muutosta Talolta Asunnolle. Mahdollisesti liian tiukalla aikataululla sekä itselleni että muuttofirmalle, mutta jottain tarttee tehdä. Mutta kunhan olen soittanut S-Pankkiin ja sähköfirmalle laskutuksen osoitteen muutoksen, hoidan aamupäivän omia asioitani ja siirryn Asunnon jatkamiseen vasta iltapäivällä.
Samoin kuin sairaalajakson aikana pitää olla tyytyväinen etten ole Joensuussa tai Torniossa asuva työssäkäyvä perheenäiti. Sitten tämä vasta olisi vaikeaa.
Talolla keskiviikko meni polttaessa paperia. Opittu: pienessä ämpärissä hommaan menee kauan aikaa.
Torstai aamupäivällä pakkasin Helsinkiin Autolla vietävät tavarat ja toivoin, että Auto olisi korjaamolta saatavilla "puoliltapäivin". Olihan se, ja lasku oli murto-osa siitä mitä pelkäsin. Jännästi kustannukset laskivat, kun ilmoitin, että maksan itse, eikä mene vakuutukseen.
Valmiiksi pakatut kassit sain vauhdikkaasti autoon ja ehdin Helsinkiin hyvissä ajoin rentoutumaan Taiteiden yöhön. Sekä Asunnolla että omassa kodissani odotti tukku kirjekuoria, mutta ei alkuunkaan tarpeeksi paksut sellaiset. Edelleen puuttuu yksi 10. päivä seurakunnalta tilattu sukuselvitys ja viimeinen pätkä väestörekisteristä, jonka tilasin vasta torstaiaamuna.
Miksi vasta torstaiaamuna? Siksi, että a) vuodelta 2013 oli kokemusta siitä, että selvitystä ei voitu antaa, ennen kuin systeemissä oli tieto kuolemasta ja b) sairaalasta saamani tiedon mukaan tiedon vienti kestää 2-3 viikkoa. Hermoja säästääkseni odotin siis 3 viikkoa, mutta olisi kyllä pitänyt testata aiemmin, sillä sukuselvityksen saaminen TÄYSIN TIETOKONEPOHJAISESTA SYSTEEMISTÄ kestää 3 viikkoa!
Jos siis kuolinpesälle tulisi laskuja, joita en pystyisi omista rahoistani maksamaan, olisin aivan liemessä. Kuten monet kuolinpesät varmaan ovat. Mitään ei saa (ymmärrettävästi) hoidettua, ennen kuin kuolinpesän jäsenet on selvitetty virkatodistusketjulla, mutta sen hankkimiseen menee vähintään kuukausi. (Sympatiani sukututkijoille, jotka itkevät omien pyyntöjensä toimitusaikoja ovat nyt olemattomia.)
Virkatodistusten lisäksi puuttu saldotodistukset. Edes pankista, jossa kävin paikan päällä kuun alussa, niitä ei ole tullut. Virkailija siellä selitti, että "kaikki" laitokset lähettävät vastaavat paperit saatuaan väestörekisteristä tiedon kuolemasta. Tuudittauduin tähän ja vasta tänä aamuna huomasin S-pankin sivuilta, että heille pitää erikseen soittaa. Argh.
Verkkosivuilta selvisi myös, että visioimastani huutokauppakamarin kuolinpesätyhjennyksestä ei ollut enää mitään mainintaa. Argh-argh. Lähetin tiedustelun, sillä tämän varaan olen tavaranhävityssuunnitelmani rakentanut ja kaikki pitää panna uusiksi, jos tyhjennystä ei enää saa.
Laitoin kuitenkin myös varsinaisen tarjouspyynnön muutosta Talolta Asunnolle. Mahdollisesti liian tiukalla aikataululla sekä itselleni että muuttofirmalle, mutta jottain tarttee tehdä. Mutta kunhan olen soittanut S-Pankkiin ja sähköfirmalle laskutuksen osoitteen muutoksen, hoidan aamupäivän omia asioitani ja siirryn Asunnon jatkamiseen vasta iltapäivällä.
Samoin kuin sairaalajakson aikana pitää olla tyytyväinen etten ole Joensuussa tai Torniossa asuva työssäkäyvä perheenäiti. Sitten tämä vasta olisi vaikeaa.
24.8.2017
Ilmaisuudesta, kai
Vanhasta muistivihosta
Keväällä 2006 useissa lehdissä oli ruokaohjeita villivihanneksille. Muistan vieläkin lapsuuden lehden, jossa kerrottiin voikukan lehtien olevan syötäviä ja ajatuksen kiehtovuuden - vielä maistamisen jälkeenkin. Samassa lehdessä oli voikukkasiman ohje, jota mietin ja säilytin vuosia kunnes lopulta tajusin minkälainen duuni olisi ollut kerätä vaadittu määrä kukkia ja nyppiä niiden terälehdet.
Työläyteen ja aikaansaamattomuuteen on vuosi toisensa jälkeen kariutunut nokkosten keruu. Vaikka niiden lehdille olisi runsaasti käyttöä ja rakastan niiden makua.
Toisaalta asiat, jotka ovat ilmaisia rahamielessä, vetoavat, mutta niiden arvo tuntuu aivan erilaiselta kuin rahalla ostettu. Missä ei ole mitään erityisempää järkeä. Ilmaiskonsertin musiikki ei ole lähtökohtaisesti arvottomampaa kuin maksullisen (sillä hinta ei ole laadun merkki). Mutta sitä on vaikeampi arvostaa.
Sama juttu kuin geneeristen tuotteiden kanssa. Kun ei ole "jotain" ei ole mitään?
Keväällä 2006 useissa lehdissä oli ruokaohjeita villivihanneksille. Muistan vieläkin lapsuuden lehden, jossa kerrottiin voikukan lehtien olevan syötäviä ja ajatuksen kiehtovuuden - vielä maistamisen jälkeenkin. Samassa lehdessä oli voikukkasiman ohje, jota mietin ja säilytin vuosia kunnes lopulta tajusin minkälainen duuni olisi ollut kerätä vaadittu määrä kukkia ja nyppiä niiden terälehdet.
Työläyteen ja aikaansaamattomuuteen on vuosi toisensa jälkeen kariutunut nokkosten keruu. Vaikka niiden lehdille olisi runsaasti käyttöä ja rakastan niiden makua.
Toisaalta asiat, jotka ovat ilmaisia rahamielessä, vetoavat, mutta niiden arvo tuntuu aivan erilaiselta kuin rahalla ostettu. Missä ei ole mitään erityisempää järkeä. Ilmaiskonsertin musiikki ei ole lähtökohtaisesti arvottomampaa kuin maksullisen (sillä hinta ei ole laadun merkki). Mutta sitä on vaikeampi arvostaa.
Sama juttu kuin geneeristen tuotteiden kanssa. Kun ei ole "jotain" ei ole mitään?
22.8.2017
Kuolinpesä: 19. päivä
Eilisen postauksen jälkeen soi vielä puhelin. Ei oharit tehnyt tori.fi-ostaja vaan varattu-merkinnästä välittämätön uusi yrittäjä. Sovimme hänen kanssaan kaupat täksi päiväksi. Ostettava määrä kutistui aamulla, mutta paikalle saapuva ostaja on parempi kuin ei mitään.
Aamulla yritin paikata eilistä laiskottelua/lepäämistä ahertamalla metatyötä, jolla sain kaikki annettavat/kierrätettävät yhteen osaan Taloa, muuttomiesten voimilla Helsinkiin lähtevät toiseen nurkkaan, omalla kyydilläni lähtevät kolmanteeen paikkaan ja kaikki pakkausmateriaalit eteisen lattialta vaatehuoneeseen.
Laatikoita ei ole montaa ja täytemateriaalia vielä vähemmän. Valitettavasti paikalliselta Tokmannilta ei saanut ostettua kuplamuovia ja Alkossa oli yksi ainoa laatikko. Muualta en kehdannut kysyä. (Alkosta ostin pari siideriä motivoimaan työntekoa loppupäivän ajaksi. Saan juoda illalla vain jos.)
FB-päivitykseni aamukymmeneltä:
Iltasiiderin ansaitsin (mielestäni) selvittämällä ullakolta lasketut likaiset paketit yms. Kahdessa matkalaukussa oli homeeseen menneitä käsilaukkuja ja kuivuneita kenkiä. Miksi ne olivat ullakolla jää mysteeriksi. Ilmeisesti kyse on 17 vuotta sitten kuolleen isotätini jäämistöstä. Siihen saattoi kuulua myös huolellisesti pakatut ryijyt, joita en muistanut koskaan aiemmin nähneeni.
Toinen sohva teki vihdoin kauppansa. Sitä tuli hakemaan erittäin harvasanainen mies, joka yksinkertaisesti oletti, että minä olen kantajana. Onneksi kyse oli pienemmästä sohvasta!
Illalla otin loput tori.fi-ilmoitukset alas, sillä kärsivällisyyteni alkaa olla vähissä ja kunhan saan Auton torstaina, ehdin toivottavasti vielä taiteiden yön juttuihin Helsinkiin. Tosin aika tiukalle menee.
Aamulla yritin paikata eilistä laiskottelua/lepäämistä ahertamalla metatyötä, jolla sain kaikki annettavat/kierrätettävät yhteen osaan Taloa, muuttomiesten voimilla Helsinkiin lähtevät toiseen nurkkaan, omalla kyydilläni lähtevät kolmanteeen paikkaan ja kaikki pakkausmateriaalit eteisen lattialta vaatehuoneeseen.
FB-päivitykseni aamukymmeneltä:
Soitin äsken paikalliselle kudonta-asemalle ja tarjosin matonkuteita. Myöntävän ilmoituksen jälkeen ilmoitin tuovani heti, kun auto on menossa korjaukseen.Saatuani Auton korjaamoon, nostin pesuhuoneesta eteiseen penkkipätkän ja aloin asetella sille poisannettavia astioita. Sitten sohvalla makaillen yritin selvittää Googlen kuvahaulla yhden setin alkuperää ja siirsin sen myytäviin. Samalla löytyi kuvia vielä selvittämättömistä astioista eli nekin kannattaa pakata myyntiin Helsinkiin. Epäilen, että sukulaisen käsinmaalaamia kahvikalustoja ei sinne kannata siirtää, mutta en ole vielä löytänyt sukulaista, joka ne haluaisi.
- Voi, en ole tänään paikalla. Minne viet auton?
- Mäelle
- No, minä voin sitten hakea sieltä, jätä ne autoon.
Vain maaseudulla, olettaisin.
Iltasiiderin ansaitsin (mielestäni) selvittämällä ullakolta lasketut likaiset paketit yms. Kahdessa matkalaukussa oli homeeseen menneitä käsilaukkuja ja kuivuneita kenkiä. Miksi ne olivat ullakolla jää mysteeriksi. Ilmeisesti kyse on 17 vuotta sitten kuolleen isotätini jäämistöstä. Siihen saattoi kuulua myös huolellisesti pakatut ryijyt, joita en muistanut koskaan aiemmin nähneeni.
Toinen sohva teki vihdoin kauppansa. Sitä tuli hakemaan erittäin harvasanainen mies, joka yksinkertaisesti oletti, että minä olen kantajana. Onneksi kyse oli pienemmästä sohvasta!
Illalla otin loput tori.fi-ilmoitukset alas, sillä kärsivällisyyteni alkaa olla vähissä ja kunhan saan Auton torstaina, ehdin toivottavasti vielä taiteiden yön juttuihin Helsinkiin. Tosin aika tiukalle menee.
21.8.2017
Kuolinpesä: 18. päivä
Aamu alkoi ennen kello kuutta erinomaisesti. Nukkumaan mentyäni oli eilen illalla tekemääni tori.fi-ilmoitukseen tullut varaus, jossa puhuttiin hakemisesta tänään päivällä. Kuittasin tietenkin oitis, mutta nyt ilta seitsemään mennessä ei ole kuulunut mitään. No, jos oharit niin ekat.
Ylös päästyäni ahdoin taas pikkuautoon niin paljon kuin mahtui SPR:n Konttiin kuljetettavaa. Kiitettävän paljon meni eilen puretuista kirjoista, joita laskeskelin olleen noin 10 metriä. Mutta vieläkin on useampi metri jäljellä. Ja Helsinkiin myytäväksi ja kierrätettäväksi valikoidut lisäksi.
Keikalta palattuani kävin paikallisessa kiinteistövälityksessä kysymässä mitä Talon myyntiin saaminen heidän näkökulmastaan vaatisi. Ei tullut yllätyksiä. Ikävältä kuullosti, että listahinnoissaan oli valmiina lisämaksu tilanteeseen, jossa myynti venyy yli vuoteen. Enpä moista toivoisi.
Talolle päästyäni olin yhtäkkiä ihan poikki ja nukuin reilun tunnin enkä senkään jälkeen saanut mitään aikaiseksi. Ellei lasketa rss-lukijaan kertyneiden linkkien läpikäymistä. Tuttavani Ilona Pajari oli kirjoittanut Hajahuomioita kuolemasta. Tuskin olen yli-itsekeskeinen epäillessäni, että FB-päivitykseni ovat voineet olla osa huomiota "yksi siivoaa kaappeja ja kauppaa turhaa tavaraa netissä".
Työpäivänsä päätteeksi taas yksi sukulainen poikkesi. Niin järkevä ihminen, etten saanut mukaansa työnnettyä mitään.
Ylös päästyäni ahdoin taas pikkuautoon niin paljon kuin mahtui SPR:n Konttiin kuljetettavaa. Kiitettävän paljon meni eilen puretuista kirjoista, joita laskeskelin olleen noin 10 metriä. Mutta vieläkin on useampi metri jäljellä. Ja Helsinkiin myytäväksi ja kierrätettäväksi valikoidut lisäksi.
Keikalta palattuani kävin paikallisessa kiinteistövälityksessä kysymässä mitä Talon myyntiin saaminen heidän näkökulmastaan vaatisi. Ei tullut yllätyksiä. Ikävältä kuullosti, että listahinnoissaan oli valmiina lisämaksu tilanteeseen, jossa myynti venyy yli vuoteen. Enpä moista toivoisi.
Talolle päästyäni olin yhtäkkiä ihan poikki ja nukuin reilun tunnin enkä senkään jälkeen saanut mitään aikaiseksi. Ellei lasketa rss-lukijaan kertyneiden linkkien läpikäymistä. Tuttavani Ilona Pajari oli kirjoittanut Hajahuomioita kuolemasta. Tuskin olen yli-itsekeskeinen epäillessäni, että FB-päivitykseni ovat voineet olla osa huomiota "yksi siivoaa kaappeja ja kauppaa turhaa tavaraa netissä".
Työpäivänsä päätteeksi taas yksi sukulainen poikkesi. Niin järkevä ihminen, etten saanut mukaansa työnnettyä mitään.
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä
Hesarissa 2.4.2007 kerrottiin Tiede, taide ja köyhä kansa ry:n kirjoituskilpailun "Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä" tuoneen esiin 850 tarinaa. Faktalaatikon mukaan "aineistosta osa on tarkoitus julkaista "köyhyysantologia. Tekeillä on myös muutama gradu."
Nopealla googlauksella selviää, että julkaisuja todella syntyi ja kirjoitukset tallennettiin Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Onko sitten toteutunut kerääjien toive aineiston kulumisesta päättäjien käsissä?
Nopealla googlauksella selviää, että julkaisuja todella syntyi ja kirjoitukset tallennettiin Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Onko sitten toteutunut kerääjien toive aineiston kulumisesta päättäjien käsissä?
20.8.2017
Kuolinpesä: 17. päivä
Onni on mukavat sukulaiset. Yksi kävi hakemassa television. Ei suostunut kiireessään tulemaan sisälle valikoimaan tavaraa, mutta vei autoonsa pussikaupalla pakasterasioita. Ihanaa, keittiössä on taas tasoilla tilaa.
Kolmen sukulaisen sakki tuli noutamaan eilen tehtyjä ostoksia ja sain mukaansa lisää perintöhuonekaluja, joista en tosiaankaan pyytänyt rahaa. Muutakin meni kuormaansa ja pikkuserkkuni kaappasi viimeksi vielä parit vanhat silmälasit, joiden tyyli viehätti. Lisäksi sukuun naitu miniä osoitti hyvää makua ja oli kiinnostunut huonekaluista, joita en ollut vielä laittanut myyntiin. Lisää tyhjää tilaa ja potentiaalinen kuljetettava Helsinkiin vähenee.
Tori.fi-ilmoituksista tuli pari yhteydenottoa. Kuntopyörä käytiin hakemassa pois. Jälkikäteen soittivat ja kyselivät sammuttamisesta. En tajunnut mitään, kun en edes tiennyt laitteessa olevan pattereita.
Kaksi kaveriani tulivat työtarmoa täynnä paikalle. Joutuivat heti turhan likaiseen puuhaan, sillä ullakolle kiivettyäni löysin sieltä pinon räsymattoja, luistimia herra ties mieltä vuosisadalta jne. Täytynee Taloa myydessä sopia, että ullakko ei ole täysin tyhjä, sillä en kehtaa kyllä pyytää ketään auttamaan ja yksinäni en kyyryssä jaksa. Miksei sitä putsattu iät ja ajat sitten...
Kolmen kesken purimme kolme pätkää Lundiaa kirjoineen ja auttajani rohmusivat kiitettävän määrän kirjoista itselleen. Jäljelle jäi kyllä useampia hyllymetrejä, joiden loppusijoitus on vielä hieman arvoitus.
Kaverini ottivat mukanaan kirjojen lisäksi muutakin tavaraa. "Ei me tätä varten tultu" - mutinat olivat turhia, sillä jokainen ulos saatu esine on avuksi.
Yksi Tori.fi-ilmoituksen tavarasta kiinnostunut lähetti tarkentavan kysymyksen (ei vielä edellä mainitun) sukulaiseni kautta. Hiukan kummallista, mutta jokaiseen junaan riittää porukkaa. Tämä kauppa pendaa, mutta usean viestin ja harhaanajon jälkeen yksi kauppatavara saatiin matkaan illansuussa. Sitten riensin päivän toiseen suihkuun ja tämän postauksen jälkeen aukeaa siideri.
Ellen lähde kauppaan ostamaan lisää roskapusseja...
Kolmen sukulaisen sakki tuli noutamaan eilen tehtyjä ostoksia ja sain mukaansa lisää perintöhuonekaluja, joista en tosiaankaan pyytänyt rahaa. Muutakin meni kuormaansa ja pikkuserkkuni kaappasi viimeksi vielä parit vanhat silmälasit, joiden tyyli viehätti. Lisäksi sukuun naitu miniä osoitti hyvää makua ja oli kiinnostunut huonekaluista, joita en ollut vielä laittanut myyntiin. Lisää tyhjää tilaa ja potentiaalinen kuljetettava Helsinkiin vähenee.
Tori.fi-ilmoituksista tuli pari yhteydenottoa. Kuntopyörä käytiin hakemassa pois. Jälkikäteen soittivat ja kyselivät sammuttamisesta. En tajunnut mitään, kun en edes tiennyt laitteessa olevan pattereita.
Kaksi kaveriani tulivat työtarmoa täynnä paikalle. Joutuivat heti turhan likaiseen puuhaan, sillä ullakolle kiivettyäni löysin sieltä pinon räsymattoja, luistimia herra ties mieltä vuosisadalta jne. Täytynee Taloa myydessä sopia, että ullakko ei ole täysin tyhjä, sillä en kehtaa kyllä pyytää ketään auttamaan ja yksinäni en kyyryssä jaksa. Miksei sitä putsattu iät ja ajat sitten...
Kolmen kesken purimme kolme pätkää Lundiaa kirjoineen ja auttajani rohmusivat kiitettävän määrän kirjoista itselleen. Jäljelle jäi kyllä useampia hyllymetrejä, joiden loppusijoitus on vielä hieman arvoitus.
Kaverini ottivat mukanaan kirjojen lisäksi muutakin tavaraa. "Ei me tätä varten tultu" - mutinat olivat turhia, sillä jokainen ulos saatu esine on avuksi.
Yksi Tori.fi-ilmoituksen tavarasta kiinnostunut lähetti tarkentavan kysymyksen (ei vielä edellä mainitun) sukulaiseni kautta. Hiukan kummallista, mutta jokaiseen junaan riittää porukkaa. Tämä kauppa pendaa, mutta usean viestin ja harhaanajon jälkeen yksi kauppatavara saatiin matkaan illansuussa. Sitten riensin päivän toiseen suihkuun ja tämän postauksen jälkeen aukeaa siideri.
Ellen lähde kauppaan ostamaan lisää roskapusseja...
19.8.2017
Kuolinpesä: 16. päivä
Actionia elämään. Laitettuani eilisen postauksen menemään ja valmistuessani iltapuulle puhelin pirahti ja Artekin satulatuolille oli kiinnostunut ja tinkiväinen ostaja. Pariskunta tuli aamukymmeneltä ja tarkastivat tuolin väriä ja tinkivät lisää. Mutta niin mukavasti, etten häiriintynyt.
Sitten he älysivät kysyä Artekin pöydän perään. Esittelin kaksi kappaletta, joita en ollut vielä laittanut myyntiin, kun olivat käytössä. Toinen kiinnosti, vaikka sanoin, että tavaroiden alta ei löydy priimaa. Teimme kaupat ja kun aloitin tyhjennyksen huomasin lampun kiinnityksestä jääneen jäljen, josta en tiennytkään. Eli hyvät kaupat itselleni. (Paitsi, jos naisen mobiilipankissa tekemä tilisiirto oli vedätystä. Kuinka nopeasti rahat nykyään viikonloppuisin liikkuvat? No, hinnakas tyhmyyssakko sitten itselleni.)
Pöydän ulossaannista tuli sitten projekti, sillä se ei mennyt huoneen ovesta pihalle. Onneksi (vaihteeksi) kyseessä on omakotitalo, joten avattiin ikkuna. Kaiken lopuksi mies tuli ovelle kysymään talon seinään nojaavasta polkupyörästä. Sanoin, etten ole löytänyt sen avainta, mutta että saa ottaa. Ja sinne män. Säästin kahden ilmoituksen kirjoittamisen.
Pariskunnan kanssa samaan aikaan tuli mies hakemaan olohuoneen televisiotörököökiä, jota en kolmine kaukosäätimineen koskaan tajunnut. Olin laittanut sen annetaan-luokkaan, sillä (reilusti?) yli 5 vuotta vanhan elektroniikan hinnoittelu ei kuulu kompetensseihini. Herätti suurta kiinnostusta eli ilmeisesti ei ollut ylihinta, heh.
Sitten tuli lähistöltä nainen hakemaan pienen apupöydän. Hän katseli tarkkaan ympärilleen - toivottavasti ei murtovarkaus mielessään. Todennäköisemmin juoruaminen. Kehui ilmoituksissani olevia mittoja ja sanoi, ettei niitä aina ole. Täh?
Iltapäivällä oli vuorossa tuulettautuminen sukulaisten kanssa kahvitellessa. Isäntä tuli vastaan tabletti kädessä ja ostoslista tori.fi-ilmotuksistani. "On niin kätevää kun voi täältä katsoa." Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että oli aika törkeää rahastaa yhteisiltä sukulaisilta perityillä huonekaluilla. Mutta silloin rahat olivat jo tililläni.
Talolle palattua sovin muun sukulaisen kanssa televisionoudon huomiseksi. (Senkin jälkeen Talossa on vielä yksi televiso.) Sitten sain tekstarin kouluaikaiselta ystävältäni, johon yhteydenpito on ollut melko olematonta. Hän ehdotti, että voisi yhdessä yhteisen ystävämme kanssa tulla huomenna auttamaan. Vau! ihan kuin amerikkalaisissa romaaneissa. Eikä minulla ole enää tekosyytä vältellä hiirien hautausmaata eli ullakkoa, jos on aikuinen portaiden alapäässä valvomassa, etten pökerry.
Sitten he älysivät kysyä Artekin pöydän perään. Esittelin kaksi kappaletta, joita en ollut vielä laittanut myyntiin, kun olivat käytössä. Toinen kiinnosti, vaikka sanoin, että tavaroiden alta ei löydy priimaa. Teimme kaupat ja kun aloitin tyhjennyksen huomasin lampun kiinnityksestä jääneen jäljen, josta en tiennytkään. Eli hyvät kaupat itselleni. (Paitsi, jos naisen mobiilipankissa tekemä tilisiirto oli vedätystä. Kuinka nopeasti rahat nykyään viikonloppuisin liikkuvat? No, hinnakas tyhmyyssakko sitten itselleni.)
Pöydän ulossaannista tuli sitten projekti, sillä se ei mennyt huoneen ovesta pihalle. Onneksi (vaihteeksi) kyseessä on omakotitalo, joten avattiin ikkuna. Kaiken lopuksi mies tuli ovelle kysymään talon seinään nojaavasta polkupyörästä. Sanoin, etten ole löytänyt sen avainta, mutta että saa ottaa. Ja sinne män. Säästin kahden ilmoituksen kirjoittamisen.
Pariskunnan kanssa samaan aikaan tuli mies hakemaan olohuoneen televisiotörököökiä, jota en kolmine kaukosäätimineen koskaan tajunnut. Olin laittanut sen annetaan-luokkaan, sillä (reilusti?) yli 5 vuotta vanhan elektroniikan hinnoittelu ei kuulu kompetensseihini. Herätti suurta kiinnostusta eli ilmeisesti ei ollut ylihinta, heh.
Sitten tuli lähistöltä nainen hakemaan pienen apupöydän. Hän katseli tarkkaan ympärilleen - toivottavasti ei murtovarkaus mielessään. Todennäköisemmin juoruaminen. Kehui ilmoituksissani olevia mittoja ja sanoi, ettei niitä aina ole. Täh?
Iltapäivällä oli vuorossa tuulettautuminen sukulaisten kanssa kahvitellessa. Isäntä tuli vastaan tabletti kädessä ja ostoslista tori.fi-ilmotuksistani. "On niin kätevää kun voi täältä katsoa." Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että oli aika törkeää rahastaa yhteisiltä sukulaisilta perityillä huonekaluilla. Mutta silloin rahat olivat jo tililläni.
Talolle palattua sovin muun sukulaisen kanssa televisionoudon huomiseksi. (Senkin jälkeen Talossa on vielä yksi televiso.) Sitten sain tekstarin kouluaikaiselta ystävältäni, johon yhteydenpito on ollut melko olematonta. Hän ehdotti, että voisi yhdessä yhteisen ystävämme kanssa tulla huomenna auttamaan. Vau! ihan kuin amerikkalaisissa romaaneissa. Eikä minulla ole enää tekosyytä vältellä hiirien hautausmaata eli ullakkoa, jos on aikuinen portaiden alapäässä valvomassa, etten pökerry.
18.8.2017
Kuolinpesä: 15. päivä
Tapahtunut 8. päivän jälkeen: vietin yhden päivän Vantaan keskiajalla, pesin loput pyykit istuen (kuvainnollisesti) tietokoneella jatkamatta Asunnon tekemättömyyttä, kävin Tukholmassa ja olin kotiin palattuani niin poikki, etten jaksanut suunnitellusti lähteä samana päivänä Talolle.
Joten pääsin Talolle vasta eilen. Kävin silloin läpi vaatehuoneen keräten omaan käyttööni sellaisen pinon t-paitoja, etten ikänäni käytä niitä loppuun. Taas mahtui päälle vaellusshortsit ja yhdet pitkät housut.
Muita vaatteita sekä sekalaista muuta kamaa lähdin tänä aamuna viemään suhteellisen täyteen pakatulla pikkuautolla 40 kilometrin päässä olevaan SPR:n Konttiin.
Ehkä sinne tulee tehtyä vielä toinenkin reissu.
Talossa olen omistanut tyhjennetyn vaatehuoneen Helsinkiin lähtevälle tavaralle ja makuuhuoneen myytävälle ja pois annettavalle tavaralle. Toistaiseksi toimiva ratkaisu.
Iltapäivällä tuli sukulainen kahville. Kursaili kovasti, mutta sain mukaansa pari kassillista tarpeettomiksi jääneitä pakasterasioita, tulitikkuja, kynttilöitä ja pikkusaippuoita. Toivottavasti niistä tulee oikeasti joku iloiseksi ja ainakin rasioita lukuunottamatta on tavara teoriassa mahdollisuus kuluttaa loppuun.
Sitten rohkaisin mieleni ja aloin läntätä ilmoituksia tori.fi:hin. Rohkaisua tarvitsin siksi, että viimeksi tällä paikkakunnalla mikään ei tehnyt kauppaansa. Neljän ensimmäisen tunnin ainoa myynti tuli FB:ssä tekemäni jakojen perusteella. Huomenna täytyy vaan uskoa ihmeisiin ja jatkaa ilmoittelua, sillä tavaraa riittää.
Iltapuhteena (varsin väsyneenä) testasin Talosta löytyneitä kymmeniä kuulakärkikyniä. Osa ei toiminut - jee! Mutta valitettavasti täällä roskiin heitto ei ole yhtä helpottavaa kuin Asunnolla, sillä jätteiden keräys Talosta ei ole käynnissä ja vaikka olisikin, niin pönttö täyttyisi hetkessä. Roskapusseja pitää siis kasata autotalliin odottamaan jätelavan tilausta tai jotain hyväntekijää, jolla sellainen vajaana sattuisi olemaan.
Joten pääsin Talolle vasta eilen. Kävin silloin läpi vaatehuoneen keräten omaan käyttööni sellaisen pinon t-paitoja, etten ikänäni käytä niitä loppuun. Taas mahtui päälle vaellusshortsit ja yhdet pitkät housut.
Muita vaatteita sekä sekalaista muuta kamaa lähdin tänä aamuna viemään suhteellisen täyteen pakatulla pikkuautolla 40 kilometrin päässä olevaan SPR:n Konttiin.
Talossa olen omistanut tyhjennetyn vaatehuoneen Helsinkiin lähtevälle tavaralle ja makuuhuoneen myytävälle ja pois annettavalle tavaralle. Toistaiseksi toimiva ratkaisu.
Iltapäivällä tuli sukulainen kahville. Kursaili kovasti, mutta sain mukaansa pari kassillista tarpeettomiksi jääneitä pakasterasioita, tulitikkuja, kynttilöitä ja pikkusaippuoita. Toivottavasti niistä tulee oikeasti joku iloiseksi ja ainakin rasioita lukuunottamatta on tavara teoriassa mahdollisuus kuluttaa loppuun.
Sitten rohkaisin mieleni ja aloin läntätä ilmoituksia tori.fi:hin. Rohkaisua tarvitsin siksi, että viimeksi tällä paikkakunnalla mikään ei tehnyt kauppaansa. Neljän ensimmäisen tunnin ainoa myynti tuli FB:ssä tekemäni jakojen perusteella. Huomenna täytyy vaan uskoa ihmeisiin ja jatkaa ilmoittelua, sillä tavaraa riittää.
Iltapuhteena (varsin väsyneenä) testasin Talosta löytyneitä kymmeniä kuulakärkikyniä. Osa ei toiminut - jee! Mutta valitettavasti täällä roskiin heitto ei ole yhtä helpottavaa kuin Asunnolla, sillä jätteiden keräys Talosta ei ole käynnissä ja vaikka olisikin, niin pönttö täyttyisi hetkessä. Roskapusseja pitää siis kasata autotalliin odottamaan jätelavan tilausta tai jotain hyväntekijää, jolla sellainen vajaana sattuisi olemaan.
17.8.2017
Tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa
Muistivihosta löytynyt pätkä
Eräästä haastattelusta jäi mieleen ajatus "tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa". Alkuperäinen kieli oli englanti ja asiayhteys mainonnan huonot puolet. Mainonta pyrkii tekemään meitä tyytymättömiksi, näyttämään miten (ostamalla) asiat voisivat olla paremmin eli että asiat eivät ole nyt (tarpeeksi) hyvin.
Suomen kielessä sanan tyytyväinen voi ymmärtää myös verbin tyytyä kautta. Eli jos tietoisesti tyytyy, lakkaa kaipaamasta muuta, ei tee mieli kuluttaa.
Ajan henki ei ole vuosikymmeniin ollut tyytyminen. Saamme pyrkimisen ja haluamisen viestejä joka puolelta.
Eteenpäin pyrkiminen ja haluamisen tyydyttäminen voivat tulla toteutetuiksi muutenkin kuin kuluttamalla. Voi toteuttaa itseään. Mutta kun ostaminen on helpoin tapa kokea toteuttavansa itseään.
Eräästä haastattelusta jäi mieleen ajatus "tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa". Alkuperäinen kieli oli englanti ja asiayhteys mainonnan huonot puolet. Mainonta pyrkii tekemään meitä tyytymättömiksi, näyttämään miten (ostamalla) asiat voisivat olla paremmin eli että asiat eivät ole nyt (tarpeeksi) hyvin.
Suomen kielessä sanan tyytyväinen voi ymmärtää myös verbin tyytyä kautta. Eli jos tietoisesti tyytyy, lakkaa kaipaamasta muuta, ei tee mieli kuluttaa.
Ajan henki ei ole vuosikymmeniin ollut tyytyminen. Saamme pyrkimisen ja haluamisen viestejä joka puolelta.
Eteenpäin pyrkiminen ja haluamisen tyydyttäminen voivat tulla toteutetuiksi muutenkin kuin kuluttamalla. Voi toteuttaa itseään. Mutta kun ostaminen on helpoin tapa kokea toteuttavansa itseään.
16.8.2017
Milloin kengät ovat käyttökelvottomat?
Kuukausi sitten päivitin FB-ryhmään Paikka kaikelle:
Mutta ne muut tavarat... Olen tänä kesänä yrittänyt käyttää loppuun kenkiä, jotka tyylinsä puolesta ovat turhan tyttömäiset 45-vuotiaalle. Edistystä on, kenkien sisäpinnassa on halkeamia kauttaaltaan ja kanta on kulunut vinoksi. Ovat vaan edelleen päältäpäin siistit.
Miten päättää, mikä kannan kuluma on tarpeeksi/liian vino? Ajattelin toimivaksi kuvitella, että kengät ovat lempparini. Olin jo tekemässä roskiinheittoa, kun silmä osuin sandaaleihin, jotka oikeasti ovat lempparini ja kas - niiden kanta oli kulunut suunnilleen samalla tavalla. Enkä hinkunut poistoa ollenkaan.
Onni on pukea päälleen laatikkonsa karmeimmat rintaliivit ja sitten huomata, että niiden muovisolki on hajonnut niin, että murtumakohdat painavat selkään. Saa heittää roskiin miettimättä mitään!Saman euforisen kokemuksen sain pian uudestaan, kun toiset antiikkirintsikat ilmestyivät pesukoneesta iso reikä rinnassa - kirjaimellisesti.
Mutta ne muut tavarat... Olen tänä kesänä yrittänyt käyttää loppuun kenkiä, jotka tyylinsä puolesta ovat turhan tyttömäiset 45-vuotiaalle. Edistystä on, kenkien sisäpinnassa on halkeamia kauttaaltaan ja kanta on kulunut vinoksi. Ovat vaan edelleen päältäpäin siistit.
Miten päättää, mikä kannan kuluma on tarpeeksi/liian vino? Ajattelin toimivaksi kuvitella, että kengät ovat lempparini. Olin jo tekemässä roskiinheittoa, kun silmä osuin sandaaleihin, jotka oikeasti ovat lempparini ja kas - niiden kanta oli kulunut suunnilleen samalla tavalla. Enkä hinkunut poistoa ollenkaan.
14.8.2017
Puskurittomuus ja tietämättömyys
Löytyyköhän näitä katsauksia enemmänkin? Hesarissa 5.10.2006 kerrottiin Nordean teettämän kyselytutkimuksen tuloksista. Yli tuhannesta vastaajasta "22 prosentilla oli pankissa säästöjä alle 500 euroa. Neljällä vastaajalla kymmenestä säästöt eivät yllä yhden kuukauden tuloihin."
En ole koskaan itse ollut tuollaisessa tilanteessa, joten en ymmärrä miten siinä voisi elää.
Hesarissa 12.2.2008 oli esillä Danske Bankenin kysely, jossa "Yli puolet suomalaisista 18-19 -vuotiasta ei tiedä mikä on korko." ja "44 prosenttia suomalaisvanhemmista ei tiennyt, mikä on korko".
En ole koskaan itse ollut tuollaisessa tilanteessa, joten en ymmärrä miten siinä voisi elää.
Hesarissa 12.2.2008 oli esillä Danske Bankenin kysely, jossa "Yli puolet suomalaisista 18-19 -vuotiasta ei tiedä mikä on korko." ja "44 prosenttia suomalaisvanhemmista ei tiennyt, mikä on korko".
12.8.2017
Kokeilin värjäystä, viimeisen kerran
Kaksi näistä topeista oli kärsinyt edellisen asuntoni säilytysolosuhteista. Unohdin nimittäin siellä liian usein ja liian pitkäksi aikaa vaatekaapin liukuoven auki ja monet t-paitani saivat taitoskohtaansa vaalean raidan. Joka erottui ainakin, kun tiesi sitä katsoa.
Mieleen tuli sitten värjätä kaikki kolme ja omituiseksi kauhtuneet syyshousut samaan syssyyn.
Tämä taitaa jäädä elämäni viimeiseksi värjäysharjoitukseksi. Yhden todella onnistuneenkin muistan, mutta enimmäkseen jälki on ollut enemmän tai vähemmän käyttökelvotonta.
11.8.2017
Kuolinpesä: 8. päivä
Löysempää ja löysempää. Tänään oli sovittuna paku-Patu, joka osoittautui kokeneeksi, voimakkaaksi ja tehokkaaksi. Ullakolta saatiin yksi pöytä asuntoon ja lapsuuteni (äidiltä peritty) työpöydän kaappi omaan ullakkokomerooni.
Patua Asunnolla odotellessani ehdin havaita taloyhtiön roskisten tyhjentyneen, joten vein sinne tuulikaapissa odottaneet pussit. Aloitin myös siirtämään eteisen kaappien viimeisiä tavaroita tarkistusalueelle. Lapsuuteni leluja eli päätöksenteossa voi vielä tulla haastetta.
Kotona täytin työpöydän kaapin paperitavaralla, josta osa on ollut ehkä kaapissa aiemminkin - 15 vuotta sitten. Järkeistykselle olisi tilausta, mutta ei tässä välissä.
Huomenna on tarkoitus pitää täysi lepopäivä, ellen aamun viileydessä innostu silittämään. Sunnuntaina olisi upeaa saada pyykkäykset valmiiksi sekä eteisen kaapit, vaatehuone ja työpöytäalue selviksi. Tai edes osa mainituista. Asunnon pakasteen vihanneksistakin pitäisi kokkailla jotain.
Ai niin, Antikvariaatti Punainen Planeetta ei ole edelleenkään vastannut kirjatarjoukseeni. Käämit käryää.
Patua Asunnolla odotellessani ehdin havaita taloyhtiön roskisten tyhjentyneen, joten vein sinne tuulikaapissa odottaneet pussit. Aloitin myös siirtämään eteisen kaappien viimeisiä tavaroita tarkistusalueelle. Lapsuuteni leluja eli päätöksenteossa voi vielä tulla haastetta.
Kotona täytin työpöydän kaapin paperitavaralla, josta osa on ollut ehkä kaapissa aiemminkin - 15 vuotta sitten. Järkeistykselle olisi tilausta, mutta ei tässä välissä.
Huomenna on tarkoitus pitää täysi lepopäivä, ellen aamun viileydessä innostu silittämään. Sunnuntaina olisi upeaa saada pyykkäykset valmiiksi sekä eteisen kaapit, vaatehuone ja työpöytäalue selviksi. Tai edes osa mainituista. Asunnon pakasteen vihanneksistakin pitäisi kokkailla jotain.
Ai niin, Antikvariaatti Punainen Planeetta ei ole edelleenkään vastannut kirjatarjoukseeni. Käämit käryää.
10.8.2017
Kuolinpesä: 7. päivä
Eilisessä paperiselvittelyssä Asunnolla ja omassa kodissani huomasin, ettei vuoden 2013 perukirjojen kopioiden liitteinä ollutkaan silloin hankittua ja nytkin tarvittua virkatodistusketjua. Eli uusia tilauksia sisään. Vaikutti illalla tosi helpolta, kun ensinnäkin tiesin mistä seurakunnista oli kyse ja jokaisen verkkosivuilta löytyi sähköpostiosoite.
Mutta ei sentään. Ykkösseurakunnasta tuli henkilökohtainen bumerangi ja haluttiin lisätietoja kuten sisään- ja ulosmuuttoajankohdat. Olisin saanut nämä edellä mainituista perukirjoista, mutta laitoin epätarkemmin muistin varaisesti. Todnäk moka, sillä kuitatessaan riittäväksi tiedoksi ilmoittivat toimitusajaksi "noin 4 viikkoa". (Miksi en tehnyt tilauksia jo maanantaina?)
Kakkosseurakunnasta tuli automaatti-/standardivastaus, että sähköpostitilauksia ei oteta vastaan, vaan pitää käyttää lomaketta. NO, MIKSI SE SÄHKÖPOSTIOSOITE SITTEN OLI SIELLÄ SIVULLA? Ja lomakkeeseen piti merkitä tulo- ja lähtöpäivät eli eipä suuremmin jää heille työtä. Kolmos- ja nelosseurakunnasta ei tullut mitään viestiä eli täytyy vaan uskoa ja odottaa.
Keskustaan oli asiaa, joten kaappasin mukaan pussin kirjoja kaupattavaksi vaihteeksi Senaatintorin antikvariaattiin. Palvelu siellä (nykyisten omistajien aikana) ei ole aikaisemminkaan huikaissut tasollaan, mutta nyt meni jo aika pohjaan. "Ei, mutta katsotaan nyt" oli ensivastaus ostohalukkuustiedusteluuni. Ei voinut (ehkä fyysisestä syistä) nostaa takamustaan, vaan minun piti purkaa kirjat eteensä "selkäpuoli tänne päin". Jokainen kirja selattiin ja osa haisteltiinkin. Melkein kaikki lopulta kelpasi, mutta tarjous oli vain 7 euroa. Rahaa se on sekin, mutta minuutin päästä mies oli unohtanut sanansa ja kysyi minulta "sanoinko 7 vai 8 euroa?" Kunnon antikvaristi olisi tuossa tilanteessa sanonut, "laitetaan sitten 8", mutta ei tämä.
Kiikutin loput Rikun kirjaston kierrätyshyllyyn. Jatkoin Nordean ainoaan käteiskonttoriin Manskulle. Siellä ei saanut ottaa itse vuoronumeroa, vaan nuori kerberos/adonis seisoi laitteen vieressä ja kuulusteli asian. No, minun ei sitten tarvinnutkaan mennä tiskille, sillä poitsu kävi hakemassa kahta kuolinpesän laatikosta löytynyttä setelinpuolikastani vastaavan ehjän setelin jostain.
Auringon alkaessa paistaa sonnustautuin hellemekkoon ja sandaaleihin ja aloitin kantourakan himan ja Asunnon välillä. Taisin kolmasti taivaltaa ees-taas. Maksimikuormalla, joten olalla on nyt punaiset lyöttymät. Vieläkään en saanut autosta viimeisiä Talosta viime keikalla tuotuja tavaroita, mutta vielä tässä on aikaa ennen seuraavaa lähtöä. Itse asunnossa on jäljellä lähinnä sentimentaalista kamaa, jonka käsittelyyn täytyy kerätä hieman ekstravoimia. Ehkäpä huomenna. Lopun pyykinpesun lomassa.
Ja päivän loppuunkaan mennessä ei alunperin kolme päivää sitten antikvariaattiin lähettämääni spostiin eikä tämän aamun perääntiedusteluuni ole tullut vastausta. I am not impressed.
Mutta ei sentään. Ykkösseurakunnasta tuli henkilökohtainen bumerangi ja haluttiin lisätietoja kuten sisään- ja ulosmuuttoajankohdat. Olisin saanut nämä edellä mainituista perukirjoista, mutta laitoin epätarkemmin muistin varaisesti. Todnäk moka, sillä kuitatessaan riittäväksi tiedoksi ilmoittivat toimitusajaksi "noin 4 viikkoa". (Miksi en tehnyt tilauksia jo maanantaina?)
Kakkosseurakunnasta tuli automaatti-/standardivastaus, että sähköpostitilauksia ei oteta vastaan, vaan pitää käyttää lomaketta. NO, MIKSI SE SÄHKÖPOSTIOSOITE SITTEN OLI SIELLÄ SIVULLA? Ja lomakkeeseen piti merkitä tulo- ja lähtöpäivät eli eipä suuremmin jää heille työtä. Kolmos- ja nelosseurakunnasta ei tullut mitään viestiä eli täytyy vaan uskoa ja odottaa.
Keskustaan oli asiaa, joten kaappasin mukaan pussin kirjoja kaupattavaksi vaihteeksi Senaatintorin antikvariaattiin. Palvelu siellä (nykyisten omistajien aikana) ei ole aikaisemminkaan huikaissut tasollaan, mutta nyt meni jo aika pohjaan. "Ei, mutta katsotaan nyt" oli ensivastaus ostohalukkuustiedusteluuni. Ei voinut (ehkä fyysisestä syistä) nostaa takamustaan, vaan minun piti purkaa kirjat eteensä "selkäpuoli tänne päin". Jokainen kirja selattiin ja osa haisteltiinkin. Melkein kaikki lopulta kelpasi, mutta tarjous oli vain 7 euroa. Rahaa se on sekin, mutta minuutin päästä mies oli unohtanut sanansa ja kysyi minulta "sanoinko 7 vai 8 euroa?" Kunnon antikvaristi olisi tuossa tilanteessa sanonut, "laitetaan sitten 8", mutta ei tämä.
Kiikutin loput Rikun kirjaston kierrätyshyllyyn. Jatkoin Nordean ainoaan käteiskonttoriin Manskulle. Siellä ei saanut ottaa itse vuoronumeroa, vaan nuori kerberos/adonis seisoi laitteen vieressä ja kuulusteli asian. No, minun ei sitten tarvinnutkaan mennä tiskille, sillä poitsu kävi hakemassa kahta kuolinpesän laatikosta löytynyttä setelinpuolikastani vastaavan ehjän setelin jostain.
Auringon alkaessa paistaa sonnustautuin hellemekkoon ja sandaaleihin ja aloitin kantourakan himan ja Asunnon välillä. Taisin kolmasti taivaltaa ees-taas. Maksimikuormalla, joten olalla on nyt punaiset lyöttymät. Vieläkään en saanut autosta viimeisiä Talosta viime keikalla tuotuja tavaroita, mutta vielä tässä on aikaa ennen seuraavaa lähtöä. Itse asunnossa on jäljellä lähinnä sentimentaalista kamaa, jonka käsittelyyn täytyy kerätä hieman ekstravoimia. Ehkäpä huomenna. Lopun pyykinpesun lomassa.
Ja päivän loppuunkaan mennessä ei alunperin kolme päivää sitten antikvariaattiin lähettämääni spostiin eikä tämän aamun perääntiedusteluuni ole tullut vastausta. I am not impressed.
Niukkuuden ja rajallisuuden ymmärryksestä
Marja Pemberton pääkirjoituksessaan Yliopisto 11/2007:ssa
Niukkuuden aika on Suomessa vielä lähimuistissa. Vähän yli viisikymppiset ja sitä vanhemmat tietävät asiasta yhtä ja toista. Moni on kotoisin maalta ja nähnyt ruuan hankkimisen eteen tehdyn työn määrän, talon lämpimänä pitämisen vaivan ja vaatekankaiden kierrätyksen verhoista kesämekoksi. Sodan jälkeen arjen pyörittäminen monenlaisen tarpeellisen puuttuessa vaati taatusti kekseliäisyyttä.
Menneisyyttä ei kannata romantisoida. Silti - haluaisin takaisin jotain tuosta niukkuuden ja rajallisuuden ymmärryksestä! Keskivertosuomalainen on muutaman viime vuosikymmenen ajan elänyt kuin luonnonlakeja ei olisi olemassakaan, ilman rajaa, niin ruuan kuin muun materiaalisen kanssa.Jaakko Heinimäki ikäänkuin jatkaa Kotiliedessä 20/2008 työväenasuntomuseoihin Tampereella ja Helsingissä viitaten
Ahtaiden työläisasuntojen asukkaat eivät muutama sukupolvi sitten kaivaneet kiiltäville papereille painettujen sisutuslehtien vinkkejä piententilojen sisustamisesta eivätkä sisustustavaratalojen näppäriä säilytysjärjestelmiä. Vähät tavarat asettuivat kotiin kauniisti ja toimivasti ilmankin.Mutta kaipasivat varmasti jotain.
9.8.2017
Kuolinpesä: 6. päivä
Aikaansaamaton olo, mutta kai minä jotain tein?
Asunnolle piti mennä kahdeksaksi odottamaan Nouto-Sorttia. Heitä odottaessani pesin pyykkiä ja järjestin papereita. Tärkeimmät löytyivät ja laskujen joukosta vielä muutamia yhdistyksiä, joiden jäsenrekisterivastaaville lähetin sähköpostia. Soitin HSL:lle saadakseni ohjeet matkakortin arvon irrottamiseksi. Ja hypin ympäri kämppää mukamas järjestäen tavaraa.
Sortti-miehet tulivat yhden maissa. "Tarkka" laskemiseni meni tälläkin kertaa mönkään, sillä sänky ei ollutkaan runkopatja vaan sänky ja patka eli esineitä oli yksi enemmän. Pari vuotta sitten vastaavasta tilanteesta tuli ongelma, jota en itse ollut ratkomassa. Tällä kertaa sain kolmen sijaan neljä tavaraa matkaan maksamalla ylimääräisen 30 euroa.
Yritykseni saada sukulaisapua ullakon purkuun epäonnistuivat (mutta edes yritin pyytää), joten googlasin rahasta työtä tekevän ja sovin ajan. Kustannusten minimoimiseksi vyötin esiliinani ja kipusin ullakolle kokeilemaan minkä tavaran saisin liikkeelle omin voimin. Lundia-hyllyn osia toin yksi kerrallaan kolme kerrosta alaspäin. Hitaasti, mutta tuli tehtyä.
Hikisenä teki sitten mieli himaan ja suihkuun, mutta hautaustoimistoon oli toimittamatta "vapaamuotoinen selvitys tuhkan sijoituksesta". Maanantainen yritykseni ei kelvannut, kun siitä puuttui kiinteistöntunnus. Papereita selatessani löysin sen kiinteisöveroilmoituksesta ja ajattelin, että nyt tämän saan hoidettua. Mutta vieläkin oli työntekijällä syytä laittaa nenää vinoon. Olin kirjoittanut "tuhka haudataan" ja hän marisi, että "tuhkahan siroitellaan". Suvaitsi kuitenkin laittaa eteenpäin.
Kotiin päästyäni tarkistin aluehallintoviranomaisen sivun. Tuhkan hautaaminenkin on (maanomistajan luvalla) ihan laillinen ratkaisu, kunhan paikalle ei tehdä muistomerkkiä. Eli ilmeisesti "suora tuhkaus" oli työntekijälle vieraampi asia ja hän epäili tuotoksiani omassa epävarmuudessaan? Ikävää, jos näin, sillä valitsin Suomen tunnetuimman hautauspalvelubrändin siinä uskossa, että osaavat asiansa.
Eivät muuten osaa edes laskuttaa. Asunnon papereissa oli vuodelta 2013 perukirja, jossa vastaavat palvelut maaseudulla olivat kalliimpia.
Kalliista puheen ollen pankin lakimies soitti ja sovittiin perunkirjoituksen aloitussessio. Koska haluan tietää mistä tietotasosta maksan, googlasin nimellään ja LinkedIn-sivunsa vakuutti ekonomin ja lakimiehen tutkinnoilla. FB-sivunsa kuvat olivatkin sitten toista tyyliä.
Asunnolle piti mennä kahdeksaksi odottamaan Nouto-Sorttia. Heitä odottaessani pesin pyykkiä ja järjestin papereita. Tärkeimmät löytyivät ja laskujen joukosta vielä muutamia yhdistyksiä, joiden jäsenrekisterivastaaville lähetin sähköpostia. Soitin HSL:lle saadakseni ohjeet matkakortin arvon irrottamiseksi. Ja hypin ympäri kämppää mukamas järjestäen tavaraa.
Sortti-miehet tulivat yhden maissa. "Tarkka" laskemiseni meni tälläkin kertaa mönkään, sillä sänky ei ollutkaan runkopatja vaan sänky ja patka eli esineitä oli yksi enemmän. Pari vuotta sitten vastaavasta tilanteesta tuli ongelma, jota en itse ollut ratkomassa. Tällä kertaa sain kolmen sijaan neljä tavaraa matkaan maksamalla ylimääräisen 30 euroa.
Yritykseni saada sukulaisapua ullakon purkuun epäonnistuivat (mutta edes yritin pyytää), joten googlasin rahasta työtä tekevän ja sovin ajan. Kustannusten minimoimiseksi vyötin esiliinani ja kipusin ullakolle kokeilemaan minkä tavaran saisin liikkeelle omin voimin. Lundia-hyllyn osia toin yksi kerrallaan kolme kerrosta alaspäin. Hitaasti, mutta tuli tehtyä.
Hikisenä teki sitten mieli himaan ja suihkuun, mutta hautaustoimistoon oli toimittamatta "vapaamuotoinen selvitys tuhkan sijoituksesta". Maanantainen yritykseni ei kelvannut, kun siitä puuttui kiinteistöntunnus. Papereita selatessani löysin sen kiinteisöveroilmoituksesta ja ajattelin, että nyt tämän saan hoidettua. Mutta vieläkin oli työntekijällä syytä laittaa nenää vinoon. Olin kirjoittanut "tuhka haudataan" ja hän marisi, että "tuhkahan siroitellaan". Suvaitsi kuitenkin laittaa eteenpäin.
Kotiin päästyäni tarkistin aluehallintoviranomaisen sivun. Tuhkan hautaaminenkin on (maanomistajan luvalla) ihan laillinen ratkaisu, kunhan paikalle ei tehdä muistomerkkiä. Eli ilmeisesti "suora tuhkaus" oli työntekijälle vieraampi asia ja hän epäili tuotoksiani omassa epävarmuudessaan? Ikävää, jos näin, sillä valitsin Suomen tunnetuimman hautauspalvelubrändin siinä uskossa, että osaavat asiansa.
Eivät muuten osaa edes laskuttaa. Asunnon papereissa oli vuodelta 2013 perukirja, jossa vastaavat palvelut maaseudulla olivat kalliimpia.
Kalliista puheen ollen pankin lakimies soitti ja sovittiin perunkirjoituksen aloitussessio. Koska haluan tietää mistä tietotasosta maksan, googlasin nimellään ja LinkedIn-sivunsa vakuutti ekonomin ja lakimiehen tutkinnoilla. FB-sivunsa kuvat olivatkin sitten toista tyyliä.
8.8.2017
Kuolinpesä: 5. päivä
Melkein kahdeksan tunnin työpäivä eli kunto kohenee. Päivän teemana oli pyykinpesun jatkaminen ja tavaran kantaminen Sininauhasäätiön lähimpään asuntolaan. Ensimmäistä erää viedessä vastaanotto oli niin iloinen, että tuli mieleen modata raamatun säkeen puolikas "iloista antajaa Jumala rakastaa" muotoon "iloista ottajaa antaja rakastaa".
Kotimatkalle pakkaan osan itselleni sopivista vaatteista. Osa jää vielä odottamaan, mutta periaatteessa nyt on vaatteet on loppuunkäsitelty, samoin kuin talousastiat ja pyyhkeet. Lakanapyykki jatkuu ja tyynyliinojen silitys alkaa kun huomenna olen Asunnolla jumissa kunnes Nouto-Sortti saapuu.
Tämä tuli vahvistettua kun päivän kuluessa porukka vaihtui ja yhden myrtsin ilmeen jälkeen poistin kuormistani osan aiotusta tavarasta pois.
Reippaillessani ees-taas (onneksi aurinko paistoi ja olin valinnut sandaalit jalkineiksi) silmäni osui Asuntoa vastapäätä olevaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton käytetyn tavaran liikkeeseen. Siinähän se on ollut ennenkin, mutta kun en kuulu potentiaaliseen asiakasryhmään, en ole tutustunut tarkemmin. Nyt silmä osui ikkunassa lastenkirjoihin.
Lastenkirjoja olin löytänyt kuolinpesän kaapista. Tämän ei olisi pitänyt olla yllätys, sillä olin ne itse ominani pakannut, mutta ihminen on unohtuvainen. Kuulutin potentiaalisia ottajia eilen FB:ssä ja joku mainitsikin MLL:n. Poikkeamalla liikkeeseen selvisi, että sinne voin lahjoittaa niitä myyntikelpoisia kappaleista, jotka eivät sovi pikkuserkkujeni pojille, jotka FB:ssä ilmoitettiin potentiaalisiksi ottajiksi.
Kotimatkalle pakkaan osan itselleni sopivista vaatteista. Osa jää vielä odottamaan, mutta periaatteessa nyt on vaatteet on loppuunkäsitelty, samoin kuin talousastiat ja pyyhkeet. Lakanapyykki jatkuu ja tyynyliinojen silitys alkaa kun huomenna olen Asunnolla jumissa kunnes Nouto-Sortti saapuu.
7.8.2017
Kuolinpesä: 4. päivä
Päivä, jolloin en käynyt Asunnolla. Toivottavasti vauhti ei hyydy tähän, kuten niin monessa muussa projektissani.
Arki ja mahdollisuus hoitaa asioita. Ei niitä kyllä hirveästi ole, kun sairaalasta saadun lappusen mukaan vainajan kuoleman todistavaa virkatodistusta saa odotella useamman viikon. Vuonna 2017! Varmistaakseni ymmärrykseni ja selvittääkseni nuotitusta muutenkin varasin pankkineuvojalleni ajan iltapäivälle käydessäni aamuvarhaisella verkkopankissa.
Ennen seitsemää sain myös lähetettyä uuden setin kirjavalokuvia antikvariaattiin. Kelvaneeko nyt joku? Edellisen satsin jämiä voisi yrittää toiseen divariin vaikka pankkireissun yhteydessä.
Sängyn ja loppuunistutun tv-tuolin hävittämiseksi soitin heti puhelinajan alkaessa Nouto-Sorttiin. Puolen tunnin jälkeen pääsin kahdeksannella yrittämisellä läpi ja sain noutoajan jo tälle viikolle. Jee! Pari vuotta sitten muuttaessani opin, että tavaroiden ilmoittaminen on tarkkaa, joten muistin mainita myös petauspatjan.
Soitin sitten sininauhasäätiöön. Ei tarjottu kuljetusta (kuten paikan vinkanneelle kaverilleni), mutta tavallaan helpompaa kanniskella omaan tahtiin. Toivottavasti en ole erehtynyt välimatkasta...
Tämän päivän kanniskelut olivat kolme kassillista kirjoja kierrätyspisteeseen. Antikvariaatista ei tullut mitään vastausta, mikä laskee tyytyväisyyttäni puljuun oitis.
Mutta pankkiin sain tänään olla tyytyväinen. Varallisuuteni perusteella saamani super-hyper-asiakkuus tarkoitti ("kun me tunnemme ennestään"), että ei jääty odottamaan edellä mainittua virkatodistusta vaan toimittiin suit-sait. Ja tyytyväiselle asiakkaalle oli sitten helppo myydä tyyriiltä kuullostanut perunkirjoitus. No, jostain kyseinen palvelu on ostettava eikä hinnat Helsingissä voi olla samoja kuin maaseudulla sukulaiselta ostettuna.
Olisin tietenkin voinut kysyä suositusta, joltain suvun lakimieheltä (joita on runsaasti ja joka puolella sukua), mutta avun pyytämisessä olen aika surkea. Siitä enemmän myöhemmin. Varmasti.
Pankista päästyäni olisin voinut soittaa järkeviä puheluita tai jatkaa tavaroiden kantamista. Mutta menin (ilman sarjalippua!) leffaan katsomaan Wonder Womanin. Ei nollannut ajatuksia ihan toivomallani tavalla, mutta kun jatkuva leffan kritisointi ei jättänyt myöskään tilaa muille ajatuksille.
Arki ja mahdollisuus hoitaa asioita. Ei niitä kyllä hirveästi ole, kun sairaalasta saadun lappusen mukaan vainajan kuoleman todistavaa virkatodistusta saa odotella useamman viikon. Vuonna 2017! Varmistaakseni ymmärrykseni ja selvittääkseni nuotitusta muutenkin varasin pankkineuvojalleni ajan iltapäivälle käydessäni aamuvarhaisella verkkopankissa.
Ennen seitsemää sain myös lähetettyä uuden setin kirjavalokuvia antikvariaattiin. Kelvaneeko nyt joku? Edellisen satsin jämiä voisi yrittää toiseen divariin vaikka pankkireissun yhteydessä.
Sängyn ja loppuunistutun tv-tuolin hävittämiseksi soitin heti puhelinajan alkaessa Nouto-Sorttiin. Puolen tunnin jälkeen pääsin kahdeksannella yrittämisellä läpi ja sain noutoajan jo tälle viikolle. Jee! Pari vuotta sitten muuttaessani opin, että tavaroiden ilmoittaminen on tarkkaa, joten muistin mainita myös petauspatjan.
Soitin sitten sininauhasäätiöön. Ei tarjottu kuljetusta (kuten paikan vinkanneelle kaverilleni), mutta tavallaan helpompaa kanniskella omaan tahtiin. Toivottavasti en ole erehtynyt välimatkasta...
Tämän päivän kanniskelut olivat kolme kassillista kirjoja kierrätyspisteeseen. Antikvariaatista ei tullut mitään vastausta, mikä laskee tyytyväisyyttäni puljuun oitis.
Mutta pankkiin sain tänään olla tyytyväinen. Varallisuuteni perusteella saamani super-hyper-asiakkuus tarkoitti ("kun me tunnemme ennestään"), että ei jääty odottamaan edellä mainittua virkatodistusta vaan toimittiin suit-sait. Ja tyytyväiselle asiakkaalle oli sitten helppo myydä tyyriiltä kuullostanut perunkirjoitus. No, jostain kyseinen palvelu on ostettava eikä hinnat Helsingissä voi olla samoja kuin maaseudulla sukulaiselta ostettuna.
Olisin tietenkin voinut kysyä suositusta, joltain suvun lakimieheltä (joita on runsaasti ja joka puolella sukua), mutta avun pyytämisessä olen aika surkea. Siitä enemmän myöhemmin. Varmasti.
Pankista päästyäni olisin voinut soittaa järkeviä puheluita tai jatkaa tavaroiden kantamista. Mutta menin (ilman sarjalippua!) leffaan katsomaan Wonder Womanin. Ei nollannut ajatuksia ihan toivomallani tavalla, mutta kun jatkuva leffan kritisointi ei jättänyt myöskään tilaa muille ajatuksille.
Kerrospukeutumisesta
Viime talvena "keksin" kerrospukeutumisen, kun puserohyllyllä oli paljon ohutta, mutta ei mitään paksua. Ongelmana ei ollut paitojen pituus, mitä on Hesarissa 24.11.2006 Tuunaa tuoreeksi -palstalla korjattu leikkaamalla toisesta jatkopala. Vastaava idea on itselläni ollut mielessä yöpaidaksi: leikkaisi kulahtaneiden tms. trikoopaitojen vartalo-osat ja ompelisi sopivan paidan helmaan putkeksi. Ehkä joskus, jos yöpaitavalikoimani joskus pienenee.
Palatakseni Hesarin juttuun, siinä on myös yhdistetty paitapusero trikoopaitaan. Ilmeisesti tämäkin ompelemalla.
Palatakseni Hesarin juttuun, siinä on myös yhdistetty paitapusero trikoopaitaan. Ilmeisesti tämäkin ompelemalla.
6.8.2017
Kuolinpesä: 3. päivä
FB-päivitykseni kahdeksalta:
"Aamun positiiviset: eka pesukone pyörimässä, taloyhtiön roskiksessa on vielä tilaa ja vaatehuoneen ylimmän hyllyn pahvilaatikot osoittautuivat tyhjiksi. Niin ja eilen pakasteomenista perinneohjeella (jossa kaupan taikina on oleellinen) pykäämästäni paistoksesta on jäljellä puolet.Tähän sain vinkiksi Finlayssonin pussilakanakampanjan.
EDIT: Jos joku tuntee jonkun, jolla olisi käyttöä enemmän/vähemmän käytetyille lakanoille ja pyyhkeille, niin päivä positivisoituisi entisestään. (Älkää ehdottako eläinsuojelua.)"
Sain vaatteet kaapeista käsiteltyä loppuun. Vaellushousut ja vaellusshortsit osoittautuivat suunnilleen oman kokoisikseni, joten laitoin ne itselleni syrjään. Väljyys vyötäröllä on helteessä vain hyväksi, jos sellainen vielä osuu kohdalle. Muitakin ulkoiluhousuja pitää vielä tarkistaa, kunhan pesusta kuivuvat. (Myöhemmin löytyi sitten jollain laihemmalla kaudella ostetut vaellushousut, jotka krinnasivat reisistä eivätkä menneet alkuunkaan vyötäröltä kiinni.)
Keskipäivän FB-päivitykseeni
Nyt on taloyhtiön toinen roskis täyttynyt, pussilakanoille löydetty sijoituspaikka ja neljäs pesukone menossa. Uskallauduin ullakollekin, mutta joku oli sijoittanut komeron oven eteen rakennustarvikevarastonsa, joten jäi kurkkimiseksi. Keittiön kaapinoviakin olen availlut - kaipaisiko kukaan talouslasia, kattiloita tai pannuja? Niin ja jos joku tuntee keittokirjojen keräilijän, niin tarjolla olisi pari hyllymetriä viidenkymmenen vuoden ajalta.sain paljon ideoita. Koskien astioita - ei keittokirjoja. Tahoista parhaimmalta kuullosti Sininauhasäätiö, jolla tavara menee suoraan käyttöön eikä antajan tarvitse ilmoitella ja säätää. (En uskalla tutustua säätiön taustoihin.) Verkkosivun kuvauksen perusteella yritän työntää tuonne enemmänkin. Mukaanlukien pussilakanat, sillä Finlayssonin etukupongeille ei ole tarvetta.
Ei tosiaankaan, sillä omaan käyttöön (tai paremminkin käyttöä odottamaan) on jo Talosta ja Asunnosta löytynyt kuusi pussilakanaa ja aika monta aluslakanaakin. En ole vielä päässyt niitä pesemään, kun muu pyykki on vielä vuorena ja kämpästä loppuu kuivatustila. Ai, niin jäljellä olevat kestävät konekuivaustakin.
Alkaa näyttää (toivottavasti ei petollisesti), että Asunnon suhteen suurimmat ongelmat on selätetty. Talon kohdalla tullee enemmän ongelmia, sillä siellä on enemmän tavaraa eikä auttavia järjestöjä lähistöllä. Edellisen kierroksen perusteella tiedän myös ettei huonekalujen myynti paikallisesti ole kovin helppoa. Saadakseni mielenrauhaa ja todennäköisesti myös motivaatiota myyntiyrityksiin heitin muuttofirmalle hintatiedustelun. Tietääpä sitten verrata paikallisen jätelavan kustannukseen.
Sananlaskujen säästäväisyydestä
Koristeparsin parhaan kykyni (ja ikänäköni rajoituksin) kesähousujen sisäsauman pienen reiän, jossa oli potentiaalia isompaan ratkeamiseen. (Näistä ei vielä paista päivä läpi, toisin kuin niistä toisista.)
Tekemistä kuvasi siis täydellisesti - kirjaimellisesti ja merkityksellisesti - englanninkielinen sanonta "A stitch in time saves nine" eli suomeksi suunnilleen "Ommel aikanaan säästää yhdeksän". Mutta tuo ei ole suomalainen sanonta enkä keksinyt mitään vastinettakaan. Kurkkasin Matti Kuusen kansainväliseen sananlaskutietokantaan eikä sielläkään ollut mitään sopivaa. Eikä montaa muunkielistä vastinetta.
Samassa ryhmässä on toki merkityksellisesti vastaavia, suomeksikin. Reikä pitää pienenä paikata sopii housuihini kirjaimellisestikin, mutta ei ole mitenkään kuvainnollinen. Samaa voi sanoa m.m. Afrikassa tunnetusta versiosta Sammuta tuli kun se on vielä pieni. Enemmän tykkään portugalilaisesta ilmaisusta Ellei korjaa kattokourua, saa korjata koko talon ja Suomessakin tunnetusta (?) Parempi oja tukkia kuin joki. Kuvainnollisuutta on myös versiossa Surmaa leijona jo pentuna, mutta säästäväisyys ja parsiminen eivät siitä tule helposti mieleen.
Tekemistä kuvasi siis täydellisesti - kirjaimellisesti ja merkityksellisesti - englanninkielinen sanonta "A stitch in time saves nine" eli suomeksi suunnilleen "Ommel aikanaan säästää yhdeksän". Mutta tuo ei ole suomalainen sanonta enkä keksinyt mitään vastinettakaan. Kurkkasin Matti Kuusen kansainväliseen sananlaskutietokantaan eikä sielläkään ollut mitään sopivaa. Eikä montaa muunkielistä vastinetta.
Samassa ryhmässä on toki merkityksellisesti vastaavia, suomeksikin. Reikä pitää pienenä paikata sopii housuihini kirjaimellisestikin, mutta ei ole mitenkään kuvainnollinen. Samaa voi sanoa m.m. Afrikassa tunnetusta versiosta Sammuta tuli kun se on vielä pieni. Enemmän tykkään portugalilaisesta ilmaisusta Ellei korjaa kattokourua, saa korjata koko talon ja Suomessakin tunnetusta (?) Parempi oja tukkia kuin joki. Kuvainnollisuutta on myös versiossa Surmaa leijona jo pentuna, mutta säästäväisyys ja parsiminen eivät siitä tule helposti mieleen.
5.8.2017
Kuolinpesä: 2. päivä
En saanut unta ja heräsin varhain. Hetken ihmeteltyäni lähdin työmaalle. Asunto on onneksi kävelymatkan päässä omastani.
Aloitin keräämällä puolikäyttöiset vaatteet, joita ennen sairaalaan päätymistä oli heikentyneen kunnon johdosta kertynyt. Laitoin tietenkin heti yhden koneen pyörimään, mutta vaikka pesukone on tuttu, mokasin kuivausohjelman kanssa niin, että en toista koneellista ehtinytkään. Onneksi pidän pyykkäämisestä, sitä riittää vielä monta koneellista.
Kolmanneksi "onneksi" taloyhtiön roska-astiat olivat suhteellisen tyhjät. Kippasin sinne varmaan kymmenisen roskapussia ja muuta erää. Kun kauppaan oli asiaa, ostin 30 litraisia pusseja, mikä edisti asiaa huomattavasti.
Roskikseen meni muovisempia alusvaatteita ja kenkiä. Sekä kylpyhuoneen kaapeista (nyt tyhjät!) kaikenlaista puolikäyttöistä.
Puuvillaisempia alusvaatteita kiikutin siivouskomeroon, jonka rättivalikoima ei riitä Asunnon siivoukseen. Tänään meni jo yhdet alushousut kun hinkkasin uunin pohjaa puhtaaksi, jotta pääsin paistamaan omenapiirasta pakasteesta sulatetuista paloista. Täytyy myöhemmin suihkuttaa myrkyltä vaikuttavaa puhdistusainetta uusi kerros ja yrittää ritilänkin puhdistusta.
Verrattuna neljän vuoden takaiseen oli vaatteiden läpikäynti nyt helpompaa, kun miehen vaatteissa on useimmiten selvää, ettei niistä ole omaan käyttööni. Joitakin t-paitoja ja pitkähihaisia paitoja otin sivuun, mutta katson vielä tarkemmin ennen kuin vien kotiin. Takeista laitoin sivuun kevyen retkitakin, joka liian isonakin voisi olla hyödyllinen.
Kaikkia vaatteita en saanut käytyä läpi, mutta aika paljon kertyi jo Kontti-kelpoista. Taidan yrittää saada heiltä kotinoudon sen sijaan, että sohlaan heikolla ajotaidollani. (Johtonuorana on tässä vaiheessa poistaa Asunnosta mahdollisimman paljon ei-myytävää, niin että lopun myymisestä yhtenä eränä jäisi jotain käteen. Mitä ennen Talosta pitää saada paikan päällä (parin sadan kilometrin päässä maaseudulla) hävitettyä/kaupaksi mahdollisimman paljon, mutta todennäköisesti joudun tilaamaan muuton sieltä Asuntoon joillekin arvokkaammille huonekaluille ja tavaroille.)
Hetken tuntui siltä, että olin saanut jotain aikaan, vaikka varsinaista aikaa tuhrautui m.m. tiskaukseen, kun en saanut tottumattomana tiskikonetta käyntiin. Mutta kokemuksesta tiedän, että olen vasta alkumetreillä ja tapani mukaan aloitin helpoimmasta tavararyhmästä. Ilmeisesti universaalisti helpoimmasta, sillä vaatteistahan konmarituskin aloitetaan.
Urakka sai luonnollisen lopun yhden maissa, kun eilen lähettämäni kirjakuvista divaristi oli kelpuuttanut puoli tusinaa kirjaa, jotka halusin heti viedä määränpäähänsä. Kirjojen määrä tuntui tarjoamaani verrattuna pieneltä, mutta kantaessa tajusin, että kaksi niistä oli niin painavia, etten enempää olisi jaksanutkaan.
Antikvariaatilta jatkoin keskustaan hakemaan Claes Ohlssonilta muuttolaatikkoja Talon tyhjennyksen avuksi. Osoittautuivat kalliiksi ja hankalaksi kannettavaksi kotiin. Ja vielä pitäisi kantaa ne autolle, jonka sain parkkiin Asunnon eteen. Enkä sitä liikuta, sillä edellä mainitut heikot ajotaidot.
Tänään ei enempää. Parin tunnin torkkujen jälkeen jalkani olivat niin kipeät, että seisominenkin tuntui mahdottomalta. Kunnes alkoi tehdä mieli pakastepizzaa ja osoittautui että kävely parin korttelin päähän sujui ihan hyvin.
Aloitin keräämällä puolikäyttöiset vaatteet, joita ennen sairaalaan päätymistä oli heikentyneen kunnon johdosta kertynyt. Laitoin tietenkin heti yhden koneen pyörimään, mutta vaikka pesukone on tuttu, mokasin kuivausohjelman kanssa niin, että en toista koneellista ehtinytkään. Onneksi pidän pyykkäämisestä, sitä riittää vielä monta koneellista.
Kolmanneksi "onneksi" taloyhtiön roska-astiat olivat suhteellisen tyhjät. Kippasin sinne varmaan kymmenisen roskapussia ja muuta erää. Kun kauppaan oli asiaa, ostin 30 litraisia pusseja, mikä edisti asiaa huomattavasti.
Roskikseen meni muovisempia alusvaatteita ja kenkiä. Sekä kylpyhuoneen kaapeista (nyt tyhjät!) kaikenlaista puolikäyttöistä.
Puuvillaisempia alusvaatteita kiikutin siivouskomeroon, jonka rättivalikoima ei riitä Asunnon siivoukseen. Tänään meni jo yhdet alushousut kun hinkkasin uunin pohjaa puhtaaksi, jotta pääsin paistamaan omenapiirasta pakasteesta sulatetuista paloista. Täytyy myöhemmin suihkuttaa myrkyltä vaikuttavaa puhdistusainetta uusi kerros ja yrittää ritilänkin puhdistusta.
Verrattuna neljän vuoden takaiseen oli vaatteiden läpikäynti nyt helpompaa, kun miehen vaatteissa on useimmiten selvää, ettei niistä ole omaan käyttööni. Joitakin t-paitoja ja pitkähihaisia paitoja otin sivuun, mutta katson vielä tarkemmin ennen kuin vien kotiin. Takeista laitoin sivuun kevyen retkitakin, joka liian isonakin voisi olla hyödyllinen.
Kaikkia vaatteita en saanut käytyä läpi, mutta aika paljon kertyi jo Kontti-kelpoista. Taidan yrittää saada heiltä kotinoudon sen sijaan, että sohlaan heikolla ajotaidollani. (Johtonuorana on tässä vaiheessa poistaa Asunnosta mahdollisimman paljon ei-myytävää, niin että lopun myymisestä yhtenä eränä jäisi jotain käteen. Mitä ennen Talosta pitää saada paikan päällä (parin sadan kilometrin päässä maaseudulla) hävitettyä/kaupaksi mahdollisimman paljon, mutta todennäköisesti joudun tilaamaan muuton sieltä Asuntoon joillekin arvokkaammille huonekaluille ja tavaroille.)
Hetken tuntui siltä, että olin saanut jotain aikaan, vaikka varsinaista aikaa tuhrautui m.m. tiskaukseen, kun en saanut tottumattomana tiskikonetta käyntiin. Mutta kokemuksesta tiedän, että olen vasta alkumetreillä ja tapani mukaan aloitin helpoimmasta tavararyhmästä. Ilmeisesti universaalisti helpoimmasta, sillä vaatteistahan konmarituskin aloitetaan.
Urakka sai luonnollisen lopun yhden maissa, kun eilen lähettämäni kirjakuvista divaristi oli kelpuuttanut puoli tusinaa kirjaa, jotka halusin heti viedä määränpäähänsä. Kirjojen määrä tuntui tarjoamaani verrattuna pieneltä, mutta kantaessa tajusin, että kaksi niistä oli niin painavia, etten enempää olisi jaksanutkaan.
Antikvariaatilta jatkoin keskustaan hakemaan Claes Ohlssonilta muuttolaatikkoja Talon tyhjennyksen avuksi. Osoittautuivat kalliiksi ja hankalaksi kannettavaksi kotiin. Ja vielä pitäisi kantaa ne autolle, jonka sain parkkiin Asunnon eteen. Enkä sitä liikuta, sillä edellä mainitut heikot ajotaidot.
Tänään ei enempää. Parin tunnin torkkujen jälkeen jalkani olivat niin kipeät, että seisominenkin tuntui mahdottomalta. Kunnes alkoi tehdä mieli pakastepizzaa ja osoittautui että kävely parin korttelin päähän sujui ihan hyvin.
4.8.2017
Kuolinpesä: 1. päivä
Tänään sain viestin, jota olen enemmän tai vähemmän odottanut vuoden verran. Henkistä valmistautumiseen on siis ollut aikaa, mutta konkreettista tekemistä silti siirtää ja siirtää.
Niinpä vasta nyt, kun en enää olisi oikeasti saanut edesmenneen verkkopankkitunnareita käyttää, kävin tarkistamassa paljonko juoksevia kuluja olen perimässä. Talo, asunto ja auto kaksinkertaistavat menoni, mikä ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu. Mutta vasta summat tarkastamalla tajusin, että visioni myyntijärjestyksestä ei ole ehkä paras mahdollinen. Vaatii lisää mietintää.
Jonkun (ainakin puheluista päätellen tätini) mielestä minun olisi pitänyt olla surun lamauttama, mutta olen enimmäkseen tehnyt listoja. Mitä pitää tehdä asunnolla viikonloppuna
Niinpä vasta nyt, kun en enää olisi oikeasti saanut edesmenneen verkkopankkitunnareita käyttää, kävin tarkistamassa paljonko juoksevia kuluja olen perimässä. Talo, asunto ja auto kaksinkertaistavat menoni, mikä ei ole pitkän päälle kestävä ratkaisu. Mutta vasta summat tarkastamalla tajusin, että visioni myyntijärjestyksestä ei ole ehkä paras mahdollinen. Vaatii lisää mietintää.
Jonkun (ainakin puheluista päätellen tätini) mielestä minun olisi pitänyt olla surun lamauttama, mutta olen enimmäkseen tehnyt listoja. Mitä pitää tehdä asunnolla viikonloppuna
- pestä vaatteet, valita lahjoituskelpoiset
- viedä lääkkeet apteekkiin
- käydä läpi papereita ja laatikkoja
- etsiä ullakkokomeron avain ja itse komero jne. jne
ja mitä hoitaa maanantaina kun arki koittaa.
Ettei tämä päivä menisi pelkäksi miettimiseksi, otin (vaihteeksi antikvariaatin ohjeita noudattaen kirjakassien kannon sijaan) kuvia omista ja edellisten (vuoden 2013) kuolinpesien kirjoista ja lähetän ne vielä tänään arvioitaviksi. Lisää on odottamassa neljä kassia autossa edellä mainitusta talosta tänään tuotuna, edellä mainitussa asunnossa edellä mainitusta vm. 2013 kuolinpesästä ja eniten edelleen edellä mainitussa talossa toisesta vm. 2013 kuolinpesästä.
Olin jossain vaiheessa ajatellut dumppaavani kaikki kirjat pesäntyhjentäjälle, mutta eihän siinä ole mitään järkeä kun todennäköisesti laskisivat vuorelle negatiivisen arvon. Eli niin paljon kuin jaksan ja ehdin on nyt (vihdoinkin, vuosia vetkuteltuani) saatava jonnekin ja unohdettava toivo kirjoista saatavasta rahasta.
3.8.2017
Kokeellinen matkailu
Mondossa, jonka vuotta tai numeroa en ole merkinnyt muistiin, oli testattu Lonely planetin kokeellisen matkailun vinkkejä kotimaan kaupungeissa. Kotikaupunkiin sovellettuna halpaa hupia?
- Etsi käsiisi kaupungin kartta. Valitse ruutu K2 ja valloita se.
- Lainaa tuttavasi koiraa. Lapsikin käy. Anna sen esitellä kaupunkia.
- Pukeudu huomiota herättävään asusteeseen ja katso, miten sinuun reagoidaan.
- Valitse summittaisesti puhelinluettelon katuluettelosta sivu ja heitä kahta noppaa. Jos silmäluku on vaikkapa neljä, laske katulistasta neljäs katu ja matkusta sinne.
Viimeinen kaipaa 2010-luvulla modausta. Vinkit oli poimittu kirjasta Guide to experimental travel, joka Wikipedian mukaan julkaistiin vuonna 2005.
1.8.2017
Minieläke?
Alkuun päästyäni lisää Markus Ossin blogin herättämiä ajatuksia. Postauksessa Mini-eläkeen huonot puolet Ossi otsikon mukaan käsittelee itse huonoina kokemiaan puolia enimmäkseen vapaa-aikaisessa elämässä. Kommentoin.
Kaverisi eivät ole eläkkeellä. No, tämä ei ole itselleni mitenkään relevantti, kun en ole koskaan tottunut toimimaan muiden kanssa. Jos haluan matkalle, niin lähden sinne yksin kuten aina ennenkin. Ainakin teoriassa työsuhteettomuus tarkoittaa, että on helpompaa tehdä lounastreffejä yms. tosin tuppaavat jäämään suunnitelmiksi nämäkin.
Mini-eläkkeellä ajautuu tekemään samoja asioita kuin eläkeläiset. Tjaa, mitähän eläkeläiset tekevät? Varmaan sukututkimusta eli siinä mielessä stemmaa. En täytä sudokua pöydän ääressä, joka on Ossin esimerkkinä. Toki sorrun pasianssin peluuseen tietokoneella, mutta niin sorruin ollessani opiskelija ja toimistotyöläinenkin. Eli en tunnista tätäkään huonoksi puoleksi.
Mini-eläkkeellä päivät vain katoavat johonkin & Tyhjä aika täyttyy jollakin. Toisinaan joo, mutta en todellakaan kaipaa sitä pseudotekemistä, jota työsuhde minulle merkitsi. Illat silloin ja nykyään saattavat mennä "johonkin", mutta pitääkö elämän olla suorittamista?
Menot jatkavat rullaamistaan kotona. Tällä Ossi viittaa ulkomailla oleskeluun. Listaamansa kiinteät kulut ovat minulla paljon alhaisemmat (ei autoa ja halpa yhtiövastike) eli ne eivät estäisi lähtöä pidemmäksi ajaksi pois.
Tulojen katoaminen tuhoaa säästöjä hirvittävällä tahdilla. Nääh, kokonaisvarallisuuteni on pienentynyt hämmästyttävän vähän, jos ollenkaan. Lähinnä siihen vaikuttaa osakekurssit, kuten eilen totesin. Kuluni ovat laskeneet jonkin verran (pitäsi analyseerata), mutta elintasoni ei.
Mini-eläkkeeltä töihin palaaminen on hankalaa. Tämä pitää varmasti paikkansa ja totisesti toivon, etten joudu moista yrittämään.
Mini-eläke ei ole välttämättä ollenkaan rentouttavaa. Tämäkin pitänee paikkansa. Jos on huolta rahojen riittävyydestä ja puutetta mielekkäästä tekemisestä, on vaikea kuvitella rentoutuvansa. Henk. koht. työelämästä irroittautumisen tavoitteena ei ollut rentoutuminen vaan se, että saan tehdä ihan mitä haluan. Vaikka sitten stressaantua keskeneräisistä kirjaprojekteista.
Kaverisi eivät ole eläkkeellä. No, tämä ei ole itselleni mitenkään relevantti, kun en ole koskaan tottunut toimimaan muiden kanssa. Jos haluan matkalle, niin lähden sinne yksin kuten aina ennenkin. Ainakin teoriassa työsuhteettomuus tarkoittaa, että on helpompaa tehdä lounastreffejä yms. tosin tuppaavat jäämään suunnitelmiksi nämäkin.
Mini-eläkkeellä päivät vain katoavat johonkin & Tyhjä aika täyttyy jollakin. Toisinaan joo, mutta en todellakaan kaipaa sitä pseudotekemistä, jota työsuhde minulle merkitsi. Illat silloin ja nykyään saattavat mennä "johonkin", mutta pitääkö elämän olla suorittamista?
No, pitää, miksi muuten kirjoittaisin omakustanteita ja blogejani. Eli voisin sanoa, ettei minulla ole tyhjää aikaa.
Ellei ajalle ole käyttöä, minieläke voi olla tylsää. Tämän tiesin etukäteen, sillä isäni eläköityi terveyssyistä hyvin varhain ja ajankulun keksimisessä vuosikymmeniksi oli haastetta.
Mutta päätellen Ossin blogiin tulleesta kommentista
Viimeinkin joku sanoo nämä ääneen. En tosiaankaan ymmärrä näitä ”kolmekymppisenä eläkkeelle”- juttuja. Harva kuitenkaan jaksaa loputtomiin vain matkustella yksinään.mielikuvat työsuhteettomuudesta liittyvät ihan muuhun kuin todellisuuteni elementteihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)