Yksinäisyys ja avunpyytäminen

Viikoloppuna pidin ajatukset pois maaliskuun masiksesta ostamalla viisi Mary Baloghin romskua ja lukemalla niitä putkeen. Sisällä, kun ulkona aurinko paistoi. Yritin ryhtiliikettä maanantaina, mutta erehdyksekseni poikkesin lähikauppaan ostaman croisantit, huomasin jommankumman iltapäivälehden lööpistä yksinäisyys-teemaviikon ja sitten itketti taas.

"No, pyydät jonkun taas lounaalle, niin saat ihmisseuraa ja olo paranee." A) kun ihminen ei 46 vuoden aikana ole oppinut ylläpitämään ihmissuhteita, niin ei se ole niin simppeliä kuin sosiaalisesti lahjakkaat kuvittelevat. B) Vähänkö olisi kivaa, jos oma seura olisi sellaista, jota haettaisiin, sen sijaan, että joutuu olemaan kinuamassa. (Tai että saapumiseni kaikenmaailman kissanristiäisiin ei olisi ihmettelyn aihe. Ilmiselvästi ei tajuta, että ne ovat ainoita paikkoja, joissa näen ihmisiä ja voin jopa jonkun sanan vaihtaa.)

Yritin hienovaraista viestintää FB:ssä linkittämällä Ylen (kammottavan) pätkän Odd Fellow -järjestön vapaaehtoiset saattavat Helsingin yksinäiset vainajat – "Tämä on tavallaan valmistautumista omaan kuolemaan" saatteella "On helpompaa mennä kimpassa istumaan siunaustilaisuuteen kuin olla tekemisissä sosiaalisesti taitamattomien elävien yksilöiden kanssa. Oikeesti. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi kirjoittaa hautaustestamentti, jossa pitänee kieltää uskonnollisen seremonian lisäksi hyväntekeväisyysosallistujat.". Mutta ainoa kommentoinut tuttava kiinnitti huomionsa jälkimmäiseen virkkeeseen ja oli sitä mieltä, että "jos tekevät siellä jotain, kuten lausuvat jonkin tietyn runon tai laulavat tietyn laulun." Jeesus.

Eilinen meni muistaakseni itkutta, mutta tämä aamupäivä ei. Paikka kaikelle -ryhmään kirjoitti pari päivää sitten neuvonpyytäjä, joka sai tietenkin muun lomassa avuliaaksi tarkoitetut kommentit ystävän apuun pyytämisestä. Kommentoin "Tosin kannattaa muistaa tuota neuvoessa, että kaikilla ei ystäviä ole. Sitä kutsutaan yksinäisyydeksi, josta kuulemma joku osa suomalaisista kärsii." Ylläpitäjä Ilana Aalto ei oleta, että ihmiset saavat omin voimin tavaroitaan järjestykseen, mutta kuvittelee, että kaikki pystyvät pyytämään apua, joten hän ratkaisukeskeisesti jatkoi "Kiinnitetystä julkaisusta löytyy linkki raivausystäväketjuun, jossa voi pyytää avuksi toista tämän ryhmän jäsentä :) Tai miksei pyydä ihan tässä."

Jeesus osa 2. Jatkoin: "Itselleni yksinäisenä ihmisenä avun pyytäminen on ainakin erittäin vaikeaa. Liittynee puuttuviin sosiaalisiin taitoihin, joilla todennäköisesti on korrelaatio yksinäisyyteen. Ja näin ollen triggeröidyn näistä "ota ystävä/suku mukaan" -kommenteista, joissa oletusarvo tuntuu olevan, että moisia ystäviä jokaisella on." Ja eikös (jeesus osa 3) tullut seuraava selittäjä "ymmärrän, että asia on vaikea, uskaltaisin silti toivoa, että yksinäinenkin suhtautuisi avoimin mielin esim tässä ryhmässä pyyteettömästi tarjottuun apuun." Tota, reagoin siihen, että oletettiin apua olevan saatavilla.

V*ttu, itketään sitten tämäkin päivä.