Railakkuutta oli käsittääkseni tekstin jatkuva imperatiivin käyttö. Käskynä jaettavia ohjeita toisinaan perusteltiin ja toisinaan ei. Ja ainakin yhdessä yhteydessä perustelut olivat päin helvettiä, minusta.
Varmista liikkuminen. Kuukausikortti tai polkupyörä, maalla auto. (s. 14)Viimeistä lainausta seuraa esimerkki, jossa joidenkin matkojen tekeminen kuukaudessa yksittäin maksettuina tulee kalliimmaksi kuin kuukausilippu Tampereella.
Jos paikkakunnalla vain on toimiva joukkoliikenne, nouse bussiin. Bussilippu on välttämättömys. (s. 81)
Hanki kuukausilippu, jos et asu työpaikalla. Hanki, vaikka asuisitkin. Väärässä paikassa säästäminen johtaa rahanmenoon toisessa päässä. Työttömänä voit kuvitella, että pärjäät ilman bussilippua. Mietipä vielä. (s. 82)
No, jos minä asuisin Tampereella, satsasin kuukausilippuun, jolla pääsee kaupungista mahdollisimman halvalla ja usein pois. Mutta jos kirjoittaisin epärailakasta rahankäyttöopasta, kehoittaisin arvioimaan ja laskemaan joukkoliikennetarpeen ja sitten miettimään paikkakunnan valikoimasta kustannustehokkaimman lipputyypin.
Ottaen huomioon, että useilla paikkakunnilla Suomessa (lue: kaikissa, joissa olen asunut) pärjää pitkälle pelkästään kävellenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti