Kotiarkistosta hävitetty pinkka 1998-2002 netistä tulostettuja askarteluohjeita. Melkein 20 vuotta säilytetty, ei koskaan käytetty, kahdessa muutossa roudattu... Menneisyyden minä kuvitteli toisenlaisen tulevaisuuden minän kuin mikä toteutui. Jos oppisi vähitellen tekemään hankintoja vain nykyminälle.Toiveminälle tai mahdolliselle minälle ostaminen on tullut vuosien varrella tutuksi. Puoli tusinaa viinilasia, sillä halusin kuvitella joskus tarvitsevani ne yhtäaikaa. Jakku alennusmyynnistä siltä varalta, että ennen seuraavaa alea urani kokee käänteen, joka vaatii uutta tyyliä.
Ostamisen lisäksi tulevaisuuden minää ajatellaan säilyttämispäätöksissä, joihin päivitykseni viittasi. Kuolinpesästä lapsuuden tavaroitani tuhotessani päätökset ovat lopullisia. Mitään ei voi palauttaa. Nyt tuntuu siltä, etten halua elää loppuelämääni muistoesineitä hoitaen, mutta ajatteleeko joku tulevaisuuden minä toisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti