Huutokaupan edustaja kävi tänään Asunnolla. Ammattilainen, joka parissa minuutissa arvioi, että hänen kannattaa lähettää pakkaajat paikalle. Ja ammattitaitoinen myyjä, joka sai nimeni paperiin ilman, että aloin mitään miettiä. Ja mitäs miettimistä enää olisi, kun on melkein vuoden kelannut. Peukut vaan pystyyn, että myynnit kattaisivat edes huutokaupan muutokulut ja osan muuttokuluista Talosta Asunnolle. Ja ehkä vielä Asunnon yhtiövastikkeita.
Miestä odottaessani siirsin kotiini menossa olevat tavarat tiukempaan muodostelmaan ja koska iltapäivällä oli poutaa tein kaksi kantokeikkaa.
Näiden mukana tuli pieni laatikko mummoni ompelutarvikkeita, jotka olin kahminut sodan puhdetyörasiasta. (Olisi pitänyt nyppiä, joukossa oli partateriä!) Koska illalla en jaksanut/viitsinyt isompaa, ryhdyin siivoamaan ja yhdistelemään näitä omiin isompaan ja pienempään rasiaani. Samalla havaitsin, että niiden sisältö oli kaikkea muuta kuin järjestyksessä, jossa olen (mukamas) niin hyvä.
No, nyt olivat järjestyksessä ja kun joukossa olleet napit eivät kuuluneet rasioihin, hyveellisyyden puuskassani päätin laittaa ne heti oikeaan paikkaan välisijoituksen sijaan. Kaivoin esiin muistamani nappirasian ja tein huomioita.
Että mummolta peritty nappipurkki ei ollut samassa paikassa. Ja että nappipurkin vieressä oli kaksi pientä äidiltä perittyä rasiaa, joissa oli samaa lanka-neula-kamaa, joita olin juuri kovasti siivonnut. Eli nämä pitäisi purkaa ja ahtaa jo järjestettyihin rasioihin. Sitten joskus.
Napit olivat isoäitini aikana arvotavaraa. Nyt ne ovat kuin kirjat, enemmän varastossa kuin mille on tarvetta. Täytyy miettiä lahjoittamista eteenpäin. Kunhan löydän sen toisenkin purkin. Ja varmistaudun, ettei ole kolmatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti