Istuin aamupäivän Koneen säätiön tilaisuudessa Breakfast Well on Decolonisation. Dekolonisaation sijaan toin kotiin kaksi muuta aihetta.
1) Christopher Wessels, jonka hanke Lasten kirjasto: Rodullistettu lapsuus näkyväksi pyörii Åbo Akademissa, huomautti, että Peppi Pitkätossun vapaus toimia yhteiskunnan normien vastaisesti perustui isältään saamaan kulta-aarteeseen. Aarre oli todennäköisesti kolonialismin tuotosta ja tämä oli Wesselsin pointti, mutta jäin kiinni argumentin aiempaan osaan.
Peppi ei (muistaakseni) lahjo ketään jättämään itseään rauhaan. Mutta ellei hän olisi taloudellisesti riippumaton, hän joutuisi tukeutumaan johonkin auttavaan tahoon, joka todennäkösesti asettaisi rajoja. Joiden ylittäminen olisi silloin vielä merkityksellisempää?
Peppi on monien tyttöjen ja naisten idoli. Mutta en muista kenenkään pyrkineen taloudelliseen riippumattomuuteen ollakseen kuin Peppi.
Peppi ei myöskään tuhlaa rahojaan (muistaakseni) ja käyttää niitä arvojensa mukaisesti. Onko tästäkään moni ottanut mallia?
2) Olen ollut Koneen säätiön aamiaistilaisuudessa kerran aikaisemmin ja muistin erityisen monipuolisen ja hienon aamiaistarjoilun. Rehellisesti sanottuna muisto oli osa motivaatiota taivaltaa Ullanlinnaan. Mutta aamiaista oli yksinkertaistettu huomattavasti ja tarjolla oli kahvia, puuroa ja hedelmiä. Mutta kyllä puuro vaan maistuu toiselta kodin ulkopuolella ja hillolla sekä siemensysteemillä höystettynä. Miten tämän luksusfiiliksen saisi siirrettyä kotiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti