Pyörsin pyhät puheeni

Muutama vuosi sitten päätin lakata tee-se-itse hiustenleikkaukset, joihin olin satunnaisesti sortunut opiskeluajan loppupuolelta asti. Satunnaisesti eikä koskaan erityisen onnistuneesti. Ajattelin, että kun ulkonäköni ei ole erityisen tip-top, pitää edes hiusten olla ammattimaisesti leikatut.

Hiusten leikkuta varten olin Saksan reissulta (muistaakseni) vuoden 2000 paikkeilla ostanut ohennussakset ja kamman, jonka sisällä on kaksi partaterää.

Näistä olisi pitänyt päästä eroon, mutta ne jäivät pyörimään ja Kuolinpesän tyhjennyksessä palasivat kotiini sen sijaan, että olisivat menneet kirpparille tai Kierrätyskeskukseen jossain lukuisista kuormista.

Kun kalenteri kertoi, että helmikuussa ei ole ohjelmassa kovin paljon ihmisten ilmoilla oloa, houkutus kävi ylivoimaiseksi. Lopputulos ei vaadi sisäpipon pitämistä, mutta ei kyllä vastaa kampaajan käden jälkeä. Mutta toisaalta ei tarvinut siitä maksaa ja viikkoa (tai nyt jo neljä kuukautta) harmitella sitä, että jouduin maksamaan moninkertaisesti miesasiakkaaseen verrattuna samasta työajasta

Antaudunko kiusaukselle jatkossakin vai maksanko "oi, kun hyvännäköinen" -fiiliiksestä, jonka kampaajalta parhaimmillaan saa? Koska venytän leikkausvälit ylipitkiksi, Helsinginkään hinnoilla kampaajakäynteihin ei mene kuin pari sataa euroa vuodessa. Mutta voihan silläkin muuta tehdä. Kuten sortua ekirja-ostoksiin, joista ehkä erillinen teksti myöhemmin.