2.2.2018

Melko onnistunut hummuscurry

Chili sin carnet loppuivat pakasteesta ja vaikka risottoa riittää, niin kerta viikossa on tarpeeksi. Kaupasta ostettu tikka masala -eines, pakastepizzat ja pinaattiletutkaan eivät maistu ihan joka päivä, joten jotain tarvitsi tehdä. Varsinkin kun kodin elintarvikevarastot edelleen pursuavat aineksia Kuolinpesästä ja omasta hamstrauksesta.

Niistä valitsin vuonna 2014 kuivatut pinaatit, Lidlin vihanneskastikkeen ja kikhernesäilykkeen sekä tammikuussa vanhentuneet hummussäilykkeet, jotka ostettiin 30%-alennuksella jo varmaan vuosi sitten eivätkä herättäneet sinä aikana sitten kuitenkaan syönti-intoa kun aina tuli hankittua kaupan tuoretta hummusta. Kvinoan olin ostanut edesmenneelle yksityiskokilleni Stokkan Hullareilta. Se ei ollut vielä vanhentunut, mutta vaikutti niin haastavalta kypsennettävältä, että keitin koko laatikon kerralla.

Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä kastikkeesta tuli suht liru. Epäkäytännöllisyydessäni kuvittelin hummuksen toimivan sakeuttajana, mutta kyllähän rasva lämpimään sulaa. Joten olisi pitänyt käydä ostamassa lisäksi jotain vihannesta, mitä en saanut aikaiseksi. Kikherneitä laitoin sitten mukaan toisenkin purkillisen. (Niitä kun riittää.) Mausteeksi currya ja testiannos maistui ihan hyvältä. Mikä on positiivista, sillä pakasteeseen on menossa kahdeksan samanlaista.

Jälleen ei ole mitään hajua hinnoista. Rahi-metodilla kaksi euroa per purkki (poislukien pinaatit, jotka kasvoivat Talon pihassa ja kuivattiin sen sähköillä, joita en maksanut) eli annoshinta on vähän päälle euron ja ehkä oikeasti alle. Eli kannatti äheltää (*) ja tarjoaa vaihtelua ruokavalioon muutamaksi viikoksi.

(*) Voi olla, että muutan vielä arvioni. Kastike paloi tietenkin pohjaan ja kattilan loppupesu on tekemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti