Onnellisuudesta tuli muotisana jokin vuosi sitten. Lienee johtanut siihen, että Daniel Gilbertin kirja sai nimekseen Stumbling on happiness eikä jotain muuta. Kirja nimittäin on yleisempää ihmisen ajatteluasiaa.
Joka olisi ihan yleissivistävää luettavaa. Mutta kun ei jaksa. Puoliväliä pidemmälle. Vaikka ihan hyvin kirjoitettukin.
Pointti, käsittääkseni, ettei ihmisellä ole kykyä arvioida luotettavasti tulevaisuutta niin, että hän voisi tehdä päätöksiä, jotka tekevät hänet onnelliseksi tulevaisuudessa.
Tuomio: myyntiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti