Vielä projekteja

Olikohan tämä viimeinen askartelukirja hyllyssäni? Nava Lubelskin The Starving artist's way. Easy projects for Low-Budget living ei tarjonnut mitään toteuttamista kaipaavaa. Tai joku kaunis päivä voisin kyllä tehdä oliiveista leivän päällistä. Kirjan reseptin mukaan soseutetaan 2,5 dl mustia kreikkalaisia oliiveja, 2 valkosipulin kynttä, 2 ruokalusikallista oliiviöljyä ja juuri jauhettua mustaapippuria. Toisessa versiossa mukaan tulee purkillinen mustapapuja, 1,25 dl paahdettuja saksanpähkinöitä ja lisää öljyä ja valkosipulia.

Tuomio: myyntiin

Järjestetään lisää

Pussiin oli päätynyt myös Julie Morgensternin kirja Organizing from the inside out. The foolproof system for organizing your home, your office and your life.

... se mikä tämän(kin) kirjan käsittelemisessä rassaa on, että jo ostaessa tiesin tekeväni virheen. Olin viettänyt tunteja selaamalla amerikkalaisia ammattiorganisoijien sivuja ja copy-pastannut satoja (kyllä, satoja) sivuja tekstejä talteen. Ja tulostanut ja mapittanut. Taivaan kiitos ne tulivat sentään hävitettyä jo pari vuotta sitten.

Morgensternin kirja on täysin asiallinen. Mutta turha. Kämppäni ja kirjaprojektieni tila voi näyttää katastrofaaliselta, mutta tämän kirjan tavaaminen veisi pari tuntia, joilla voi tehdä muutakin.

Hah, avasin sentään alkusivulle, jolla lukee, että jos pystyy löytämään sen mitä tarvitsee silloin kuin sitä tarvitsee, ei koe esteitä tavoitteiden saavuttamisessa ja viihtyy tilassaan, on "hyvässä järjestyksessä". Tämä määritelmä sopii minulle ja tilassa viihtyminen alkaa, kunhan saan nämä kirjat käsiteltyä!

Tuomio: Myyntiin

Feng Shui?

Tuskin uskoin silmiäni kun huomasin pussiin sisältyvän Karen Kingstonin kirjan Clear your clutter with Feng Shui. (Muistaakseni käänntty suomeksi.) En ihan ole aasialaisten uskomusten peruskuluttaja, meinaan.

Eli minkähän viisauksien vuoksi tämä on jäänyt pyörimään?

Kingston luokittelee roinaksi
1) tavarat, joita et käytä etkä rakasta
2) tavarat, jotka ovat epäsiistejä tai epäjärjestyksessä
3) liian paljon tavaraa liian pienessä tilassa
4) kaikki keskeneräinen

Näistä oma ongelmani on luokat 2 ja 4.

Tavaroiden säilyttämiseen Kingston on tunnistanut syyt
A) varmuuden vuoksi
B) osa identiteettiä
C) status symbooli
D) turvallisuuden haku
E) omistamisen tarve
F) peritty tapa
G) usko, että enemmän on parempi
H) yletön säästäväisyys

Jaha, lähestytään puoliväliä. Ja nyt alkaa feng shui kaaviot. Energiasäteilyä on joka sivulla. Tuli selväksi, että tämä on kirja, jota en käytä enkä rakasta.

Tuomio: Myyntiin

Ikätarkistus

Lähestyn muistaakseni neljääkymppiä? Juu. Eli _hiukan_ myöhäistä Joline Godfreyn kirjalle 20 $ecrets to money and independence. The DollarDiva's Guide to life? Kirjan 20 salaisuutta ovat

1. Hyväksy omituisuutesi. So done, quite possibly overdone
2. Ota itsesi tosissasi. Luvussa on fiksuja ajatuksia kuten "Jos et ota itseäsi tosissasi annat muille luvan ottaa sama asenne." Ohje "hymyile vähemmän" on ollut selkärangassani jo kauan
3. Pyydä anteeksi, älä lupaa. Erinomainen lähestymistapa, jota pitää edelleen harjoitella.
4. Nosta volyymiä. Hanskassa, mutta luku kehoittaa lähinnä kehittämään äänen kuunneltavuutta.
5. "Rokkaa ja lue." Lukeminen on hyödyllistä, lue monipuolisesti. Check.
6. Tutkimusmatkaile. Tehty, tehdään.
7. Poistu laatikosta. Yritän parhaani ja kirjan testin mukaan sain 10 pistettä 10:stä
8. Keksi/Innovoi. Yritän tätäkin niin paljon kuin ehdin
[skippaan rahasalaisuudet 9-12]
13. Tutustu toisiin kulttuureihin. Päivittäistä, jos pitää silmät auki.
14. Tee jotain. Tarkoittaa vapaaehtoistoimintaa tai muuta yhteisöllistä. Eka AP.
15. Äänestä. Tehty aina kuin mahdollista
16. Muista hyvät tavat. Toka AP.
17. Kehitä kestävyyttä. Fyysisestä puolesta kolmas AP, loppuuks tää pian?
18. Huolehdi ystävyyssuhteistasi. Neljäs AP.
19. Nauti yksinäisyydestä. Hoidossa.
20. Päästä irti. Juu, kirja lähtee eteenpäin.

Alkuperäinen Affluenza

Helpot on jo lähes kaikki hoidettu ja aika tarttua hankalampiin tapauksiin. Affluenza. The All-Consuming Epidemic on PBS 1990-luvun lopun dokumenttien innoittama. Ylihyvinvoinnin oireet, syyt ja parannuskeinot yhdessä paketissa.

Kirjan Affluenza testissä pääsin helposti luokkaan "Sinulla ei ole vakavia oireita, mutta jatka lukemista pysyäksesi terveenä." Eli kerrataan, poimien erityisesti vanhoja alleviivauksia.

1. Isot ostoskeskukset myyvät enemmän per kerrosneliö kuin pienemmät. Siellä on enemmän nähtävää, mikä johtaa impulssiostoksiin.
2. Luoton saatavuus ja helppous saa unohtamaan, että kyse on todellisesta rahasta. Luotonantaja markkinoi saamista heti, ei tarvitse odottaa.
3. Kasvavat odotukset voivat johtua pelosta ahneuden sijaan. Pelosta ettei näytä menestyjältä.
5. Ruotsalainen taloustieteilijä Staffan Linder varoitti vuonna 1970, että taloudellinen kasvu vähentää vapaa-aikaa. Kulutustavaroiden määrän kasvu tarkoittaa enemmän aikaa, joka kuluu niistä huolehtimiseen ja ostospäätösten tekoon.Samainen mies ajatteli, että valinnanvaran lisääntyminen johtaa siihen, että mainostaminen keskityy ei-funktionaaliseen, brändin rakentamiseen.

... äsh. Kirja on liian amerikkalainen. Ja siinä on kaikki samat teemat kuin kaikissa muissakin kirjoissa. Ei jaksa, ei viitsi.

Tuomio: Myyntiin

Tee-se-itse

Tuoreimpia askartelupuolen virheostoksia oli ReadyMade, joka vetosi ulkonäöllään ja tyylillään. Projekteja jätteestä. Luovuuden ylistämistä.

Sisältää yhden idean, jota puoliksi kokeilin. Käyttää tyhjiä CD-Rom koteloita kehyksenä asettamalla niitä isoksi piinnaksi ja kuva paloiksi sisälle. Ja kaksista tikkaista tehty kirjahylly näyttää niin yksinkertaiselta, että minäkin osaisin. Kahdet identtiset tikkaat vierekkäin ja lautaa portaille. Mutta kuka tuollaisen tarvitsee? Pitäisi sitten sekin käyttää uudelleen

Viimeisen aukeamansa mukaan kirjaa olisi voinut käyttää
1 tukena heiluvalle pöydälle
2 lahjapaperina (pienille asioille?)
3 viivottimena
4 harjoitustekstinä kääntäjille
5 taitteiden tasoittajana
6 kuljetettavana roinana
7 voimaharjoitteluun
8 keilailupalkinnon jalustana
9 vasarana
10 alustana
11 portaana jumpassa
12 sytykkeenä (aika ei-paperista paperia siihen)
13 ryhdinparannus laitteena
14 hyönteisten litistämiseen
15 retkeily WC-paperina (katso kohtaa 12)
16 aurinkolippana
17 lasten istuinkorokkeena
...

Onneksi muutkin kirjat käyvät noihin ja tämän voi myydä.

Paperimassasta

Jatkaen edellisestä. Painovuotensa perusteella noin 20 vuotta hyllyssäni on seisonut Juliet Bawdenin Taiteile paperimassasta. Minkähänlainen vadin tai pukukodun tarve saisi minut oikeasti askartelemaan. Sotkuistakin taitaa olla.

Toinen pitkäaikainen hyllyn täyte on The Ultimate Crafts Compedium. Jos sen 300 projektissa on joku, joka oikeasti olisi tehtävä, olisi tullut tähän mennessä tehtyä?!

Tuomio: myyntiin, myyntiin

Miksi, oi miksi

Minun pitää ostaa askartelukirjoja, vaikka joka kerran ostospäätöstä tehdessäni tiedän, että se on tyhmää. Sillä en koskaan askartele mitään. Muun muassa siksi, ettei ole monia tavaroita joita tarvitsisin lisää.

Menin kerran Arbiksen kurssille, jossa opetettiin vääntämään rautalangasta esineitä. Vasta paikan päällä muistin/tajusin, ettei minulla ole tarvetta yhdellekään moiselle.

Jean Raillan Get Crafty on enemmän tekstiä kuin ohjeita. Filosofiointia mm. siitä, että käsitöiden arvo on vähäinen, sillä ne ovat naisten aluetta. Asiaa. Mutta muistaakseni se jäi hyllyyn kaavattoman A-linjaisen hameen ohjeen takia. Ihan niinkuin ullakolla ei olisi kahta laatikollista kaavallisia käsityölehtiä?

Tuomio: myyntiin

Onnellisuutta

Onnellisuudesta tuli muotisana jokin vuosi sitten. Lienee johtanut siihen, että Daniel Gilbertin kirja sai nimekseen Stumbling on happiness eikä jotain muuta. Kirja nimittäin on yleisempää ihmisen ajatteluasiaa.

Joka olisi ihan yleissivistävää luettavaa. Mutta kun ei jaksa. Puoliväliä pidemmälle. Vaikka ihan hyvin kirjoitettukin.

Pointti, käsittääkseni, ettei ihmisellä ole kykyä arvioida luotettavasti tulevaisuutta niin, että hän voisi tehdä päätöksiä, jotka tekevät hänet onnelliseksi tulevaisuudessa.

Tuomio: myyntiin

Mainosten maailmasta

Eric Clarkin kirja The Want makers. Lifting the lid off the world advertising industry: how they make you buy on paksu ja ainakin kerran luettu. Hintsu ongelma 1: se on 21 vuotta vanha. Hintsu ongelma 2: En enää haaveile mainostoimistosta työpaikkana.

Tuomio: myyntiin (aina voi yrittää)

Pois, edes hiukan

Lauantaina vein YHDEN pussin tästä kasasta divariin.

Viides periaate

Peter M. Sengen kirja The fifth discipline. The art & Practice of the learning organization oli muistaakseni TKK:lla Esa Saarisen luentosarjan lukemistona. Kuuntelin luennot, olen tehnyt alleviivauksia kirjaan, en suorittanut kurssia.

Miksi jäi hyllyyn? Ajattelinko, että joku päivä oppiva organisaatio olisi osa elämääni? Kirjan sievien systeemikuvien takia?

Tuomio: myyntiin

Taas ilman

Judith Levinen kirja Not Buying It. My Year Without Shopping on muistaakseni suomennettu. Se ei ole huono, mutta uuden läpiluvun jälkeen, kirja vaikutti melko mitäänsanomattomalta. Levinelle ei tunnu tuottavan vaikeuksia vähentää ostoksia, luopua eineksistä ja ravintoloissa käynnistä. Nämä ovat vain ohimeneviä huomautuksia ja suurin osa tekstistä on yleisempää pohdintaa kulutuksen merkityksestä ja vaikutuksesta.

Näissä jaksoissa ehkä oli jotain, johon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, mutta kaikki tuntui (liian) tutulta.

Tuomio: myyntiin

Opas 15 vuoden takaa

Pentti Avomaan Sijoittajan opas on vuodelta 1994 ja on pyörinyt kämpässä ainakin kymmenen vuotta. Lähes kaksisataa sivua eli 2/5 kirjasta on arvotaiteen markkahintoja.

Alleviivauksista päätellen olen osakkeiden kohdalta jotain yrittänyt oppia, mutta jos tulee tarvetta kerrata niin tuoreempia lähteitä varmaan on.

Tuomio: Kierrätyksen kautta paperinkeräykseen.

Idiotia

Mikään kirja ei lähtenyt käyntiin. Ennen kuin hyllystä löytyi Aito idiotiA. Alivaltiosihteerin kauneimmat palindromirunot. Poimittu alennusmyynnistä? Luettu nyt toistamiseen? Kokonaisen runon lainaus tuskin tekijänoikeuden sallimaa, joten totean lempparikseni runon Kiusattu sivulta 65.

Tuomio: myyntiin

Kansantalouden perusteet

Auts! Muistin, että Tim Harfordin The Undercover Economist. Exposing why the rich are rich, the poor are poor - and why you can never buy a used car! oli kevyttä luettavaa Freakonomics tyyliin. Ehei. Vaan kansantalouden perusteet hieman eri tyylilajissa.

Luin kansantaloutta valtsikan pääsykokoeisiin 20 vuotta sitten, en päässyt sisälle. Yritin (muistaakseni) suorittaa kyseisen kurssin TKK:lla, mutta Jaskarin luentojen kuuntelu jäi parin kuukauden jälkeen. Olen pärjännyt jokseenkin OK tähän asti (ja olen joskus lukenut Harfordin kirjan kokonaan läpi) eli ilmeisesti omaksunut tarvittavan tiedon.

Tuomio: myyntiin

(Tim Hartfordin kevyempiä tekstejä Slatessa.)

Leino

Jossain vaiheessa minulla oli aika monta (kaikki?) tästä klassikkosarjasta. Olivat halvalla myynnissä. Leinon kirjassa oli Elämäni kuvakirja ja Helkavirsiä. Ilmeisesti oli pysynyt hyllyssä ensimmäisen vuoksi, mutta lyhyen tarkastelun perusteella ei kannattanut siksikään.

Tuomio: myyntiin

(Leinon tekstejä löytyy Gutenberg.org:sta aika paljon.)

Ilman

Mary Carlomagno oli hyödyntänyt suosittua "teen vuoden ajan ja kirjoitan"-formaattia. Hän luopui kuukaudeksi alkoholista / vaateostoksista / hisseistä / sanomalehdistä / kännykästä / ulkona syömisestä / televisiosta / takseista / kahvista / kiroiluista / suklaasta / moniduunaamisesta (? multitasking).

Give it up! My year of Learning To Live Better with Less oli suurimmaksi osaksi niin kaukana omasta maailmastani, ettei tarjonnut muuta kuin päänpyöritystä. Poikkeuksena hissi, sanomalehti ja kiroilu. Pari viikkoa on ollut pisin aika, jolloin olen muistanut ja viitsinyt kävellä työpaikalleni kuudenteen kerrokseen. Voin vain kuvitella kuinka paljon paremmassa kunnossa olisin, jos tahdonvoimaa olisi enemmän. (Onneksi meillä ei tarvitse jonottaa 5-10 minuuttia hissin käyttöä!)

Sanomalehdestä luopumista olen miettinyt siitä lähtien kun muutin Etelä-Helsinkiin, jossa jakaja ei saa lehteä tuotua ennen kuutta aamulla. Olemme tavanneet pihalla niin monta kertaa, että hän antaa minulle siellä lehden käteen. Mieluiten lukisin sen kuitenkin heti suihkun jälkeen, aamiaisen yhteydessä. Tästä harmista ja huomattavasta tilausmaksusta huolimatta lehti tulee edelleen.

Kiroilusta olisi ihanaa päästä eroon. Mutta en ole tosissani yrittänyt. Epäilen, että kiroilu tukee negatiivista ajattelua, josta olisi hyvä harjoitella myös pois. Ehkä ensi vuonna.

Tuomio: myyntiin

Hakuteokset

Silmäni eksyi jo aivan toiselle puolelle hyllyä, hakuteoksiin. Jos en ole kahteenkymmeneen vuoteen ole tarkistanut mitään näistä kirjoista...

Tuomio: myyntiin

Kesädekkari

Alkuperäinen hävitettävä kasa vaan on. Mutta ei pitäisi pysyä. Silti haahuilin taas ihan väärässä kohtaa kirjahyllyä ja poimin Elina Karjalaisen dekkarin, jonka juonesta en muistanut mitään. Tai itseasiassa olin sekoittanut toiseen kirjaan. Tuli nyt vielä kertaalleen luettua, mutta ei mitään tarvetta säilyttää. Vierestä lähti myös Karjalaisen perhepakinat, jotka eivät myöskään ole varsinaisesti jääneet mieleen.

Eihän siinäkään mitään järkeä ole jos himassa olevat kirjat osaa täysin ulkoa. Mutta pitäisi olla näkemys siitä, mikä niissä viehättää ja tarttua toisinaan kiinni halusta eikä velvollisuuden tunnosta.

Tuomio: myyntiin

Jo ylähyllyllekin

Nyt osui katse jo varsinaiseen aakkostetettuun osaan kirjahyllyä. Siellä oli kaksi Minna Lindgrenin musiikkipakinakirjaa, jotka muistan ostaneeni niihin aikoihin kun suomenkielisen kirjallisuuden määrän vähäisyys hyllyssä alkoi olla mielestäni hälyttävää.

Kertasin toisesta kirjasta kolmasosan. Ihan hauskoja juttuja, mutten jaksanut loppuun, enkä ole hirvittävän kiinnostunut klassisesta musiikista, joten...

Tuomio: myyntiin

Tämä alkaa rullaamaan

Miksi ihmeessä minulla oli hyllyssä (vanhentunut) kirja brittiläisestä luokkajärjestelmästä? Jota en ollut lukenut vuosikymmeniin (todennäköisesti kahteen). Muistelin, että Jilly Cooperin Class oli hauskanpuoleinen, joten aloin lukea. Mutta totesin sen nopeasti snobistiseksi enkä huvittavaksi.

Paul Fusselin Class. A guide through the American Status system on tiiviimpää tekstiä, mutta ei aihetta, johon olisin kiinnostunut perehtymään.

Tuomio: myyntiin

Pienellä palkalla

Siirsin "pussin" kirjat rahille, sillä huomioni on aivan liikaa keskittynyt hyllyssä oleviin. Syntyneestä pinosta poimin Barbara Ehrenreichin kirjan Nickled and Dimed, jonka edellisestä lukemisesta oli vuosia.

Luin kokonaan läpi. Olin unohtanut osan surkeudesta, eikä tilanne varmaankaan ole oleellisesti Bushin vuosien aikana muuttunut. Keskiluokan edustajana en kuitenkaan ymmärrä oman maani tilannetta. Lehtijuttuihin tuntuu (minusta) valikoituvan erikoistapauksia köyhyyden edustajiksi.

Lähempänä Suomea oli edellisen toisinto Isosta Britannista: Fran Abramsin Below the breadline. Living on the Minimum Wage. Ruokaan kulutetut määrät näyttivät isoilta, mutta en ole vahtinut omiani aikoihin, joten suhteellisuudentaju on voinut kadota.

Vaikka kirja ei ollut vanhentunut ei sitä silti ole syytä säilyttää.

Tuomio: myyntiin

Sisustuksen ongelma

on siinä, että pienessä kämpässä on liikaa kamaa. Muutin tänne 6 vuotta sitten ja tuolloin ostetut sisustuslehdet ovat edelleen hyllyssä. Selasin nyt läpi enkä kasittääkseni ole käyttänyt niistä yhtään ideaa.

Kauniita kuvia oli tietenkin.

Tuomio: Kierrätykseen

Ja sama koskee - tietenkin - sisustuskirjoja. En tarvitse ratkaisuja sisustusongemiin, jos vähennän kamaa.

Tuomio: myyntiin

Viimeinen lounas

Pakastelokerossa oli enää yksi lounasannos (vasemmalla). On makuasiat kummia. Toisille ei maistuisi meikäläisen mömmöt. Kaiken kukkuraksi mikrossa lämmitettynä. Ja minä taas olen useimmiten tullut työpaikan ruokalasta nälkäisenä takaisin, kun en ole halunnut maksaa, jollei löydy täysin mieluista.

Uusi podcast (Accidental creative) läpäisi testikuuntelun. Eka jakso, jonka testasin, oli "Dying empty", joka päivä pitäisi puskea luovuutta ja ideoitaan ulos niin ettei jäisi toteuttamatta.

Affluenza - yksi versio

Seuraavaksi pussista paljastui Oliver Jamesin paksuhko kirja Affluenza. How to be successful and stay sane. James kulki ympäri maailman ja haastatteli ihmisiä elämän valinnoista. Päätyi pussiin, sillä en koskaan päässyt alkua pidemmälle.

Aloitin selailevan lukemisen nyt keskivaiheilta kirjaa. Ihmisten kuvaus vaikutti kovalta ja kriittiseltä. Ja jotenkin kliiniseltä. Kolmannen osan alussa kirjoittaja totesi eksplisiittisesti siirtyvänsä nyt omiin näkymyksiinsä. Joihin kuului ensimmäisenä vaiheena lapsuutta käsittelevä terapia. Jaaha, ei ihan meikäläisen maailmasta.

Tuomio: myyntiin

Rahan kätkemisestä

Muistin hyvin, että pussissa oli Heidi Evansin kirja How to Hide Money from your Husband... and Other Time-Honored Ways to Build a Nest Egg. Ensimmäinen ajatus käteen ottaessa oli "en kai minä tätä skeidaa enää uudestaan lue?"

Selasin kuitenkin ekat 60 sivua. Ihan yhtä järkyttävää kuin muistinkin. Varastetaan talousrahoista, myydään luottokorttiostokset käteisellä eteenpäin... Summeerattuna viimeisen sivun 10 käskyn kuudennessa "Piilota raha aviomieheltäsi aviomiehen hyväksi." Kiesus. Kymmenes käsky oli tosin ok "Vähän rahaa sivussa saa naisen aina hymyilemään."

Tuomio: myyntiin

Pussista nousi

Juhani Seppäsen Hullu työtä tekee on suomenkielistä tekstiä 200 sivua eli perusvaudillani kahden tunnin huki. Mutta lukematta jäänyt. Olin kyllä aloittanut ja jäänyt siihen käsitykseen, että kirja oli jonkinlainen suomalainen Independent Professional-avaus.

Ei suinkaan. Vaan ajatuksia tulvivaa tekstiä (minkä takia lukeminen ei voi olla perusnopeutta) työhyvinvoinnista. Jota olen työssäkäyvänä, työsuojeluvaltuutettuna ja luottamushenkilönä työn ohessa ja kursseilla jonkin verran itsekin pohtinut. Esimerkiksi silloin kuin työpaikkani henkilöhallinnon yksi johtohenkilö paasasi työhön emotionaalisesta sitoutumisesta (rationaalinen kun ei riitä). Hänen mukaansa työssä piti intohimoisesti toteuttaa itseään tms. Ottaen huomioon, että yleisössä oli vuoro-, seisoma- ja kokoonpanotyötä tekevien tehtaalaisten edustajia, meni minusta överiksi.

Eli Seppänen sai minut puolelleen lopullisesti toiseksi viimeisellä sivulla, jossa hän kirjoittaa "Koska työ on lähtökohdiltaan rationaalista toimintaa, ovat sen haitat sitä vähäisemmät, mitä vähemmän siihen on liitetty emotionaalisia tai näennäiseettisiä elementtejä."

Mutta en minä tätä toista kertaa lue, joten...

Tuomio: myyntiin

Käsi pussiin...

Pussista nousi Eric Tysonin löyhästi ladottu Mind over money. Your path to wealth and happiness. Jos muistan oikein ostin Amazon-tilauksen ohessa alelöytönä. Tai voitaneenko puhua löydöstä, jos antaa niin kovin vähän.

Ekalla sivulla, alkupuheessa, Tyson toteaa periaatteikseen
1) kuluta vähemmän kuin tienaat
2) säästä säännöllisesti tulevaisuuden tavoitteisiin
3) osta ja omista sijoituksia pitkän ajan mentaliteetilla

Fine, toteutan noi. Mutta miten saan varakkuutta ja onnea? Siihen ei vastannut kirjan pääosa, joka käsitteli ongelmakäyttäytymistä kuten velkaantumista ja addiktioita. En tunnistanut itsessäni kuin lievää raha-asioiden välttelyä. Ja jos pankki lähettäisi edelleen salkkutiedotteet paperilla ei olisi sitäkään. Mutta kirjautua verkkopankkiin tarkastaakseen tilanteen... se kyllä jää tekemättä.

Tuomio: myyntiin

Terapiaa...

Illan päätteeksi nappasin hyllystä kevyen oloisen Amanda Fordin Retail Therapy. Life lessons learned while shopping. Ford oli ostoksilla oppinut kulkemaan omaa polkuaan, sietämään epävarmuutta, olemaan kiitollinen, luova ja tarvittaessa itsenäinen.

Kirja oli nopealukuinen, joten palasin hyllylle, jossa näytti olevan samanoloinen kirja jatkolukemiseksi. Se ei ollut samanoloinen... Se oli sama kirja! Suunnilleen kymmenen sentin etäisyydellä.

Karsinnalle selvää tarvetta.

Tuomio: myyntiin (molemmat)