Hesarissa 3.10.2010 toimittaja Olli Sirén jakoi kokemuksensa tavaroidensa karsimisesta, joka päättyi 82 esineen kokoelmaan. (Siihen ei kuulunut mitään keittiöstä.)
Raivaaminen tuntuu puhdistavalta. Jäljelle jää vain se, mitä ilman ei joko tule toimeen tai ei ole oma itsensä.
Ihan kuin kehittäisi videopelihahmoa: haluanko olla tyyppi, jolla on kaappi täynnä nippusiteitä?
En.
Entä sellainen, jolla on klassinen partahöylä ja siihen kuuluva partasuti, saippua ja kippo?
Todellakin!
Annan piut paut niille, jotka tuomitsevat pinnaliseksi tällaisen itsensä määrittelyn materian avulla.
Eivätkö samaa tee myös asketismiin pyrkivät munkit, jotka pukeutuvat kaapuihin ja asettavat seinälleen krusifiksin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti