Aloitetaan positiivisella. Maanantaina tuli vihoviimeinen virkatodistus. Tukholman risteilyn takia ehdin kiikuttamaan sen ja muut paperit lakimiehelle vasta tänään. Päivän mittaan sovittiin perunkirjoituksen ajankohta ja voi olla, että saan Talon vielä tämän kuun puolella myyntiin.
Samaa voisi tietenkin sanoa myös Asunnosta. Paitsi, että arkistojen ja muistotavaroiden roudaus sieltä kotiini ei ole edennyt moneen päivään. Ennen kuin siirto on valmis, en voi (yrittää) järjestää kuolinpesän irtaimiston myyntiä. Ja ennenkuin irtaimisto on myyty, Asuntoon ei mahdu potentiaaliset ostajat.
Apropoo, muutosta on viikko eikä Niemeltä ole kukaan lähestynyt liittyen muutossa hajonneeseen lamppuun. Menetänkö uskoni tähänkin brändiin? Taidanpa laittaa spostin menemään.
Ja sitten päivän varsinaisen aiheeseen. Olin sopinut käytännön asioissa merkittävästi auttaneen sukulaisen kanssa, että hän saisi ottaa puutarhatyökaluista yms. ulkotavarasta sen mitä haluaa. Vetosin tähän, kun toinen-sukulainen iski silmänsä rikkinäiseen (!) lumikolaan. Olisi pitänyt arvata, ettei toinen-sukulainen jättänyt tavaranhimoaan siihen.
Ilmeisesti hakiessaan lähtöni jälkeen polkupyörää, josta oli sovittu, toinen-sukulainen oli katsellut ympärilleen ja alkanut neuvotella ensiksi-mainitun-sukulaisen kanssa kottikärryistä. Ja jossain välissä kompostorista! Johon laitetaan talousjätteet, joita syntyy minulta talon myyntiaikana. Tuskin uusi ostajakaan näkee laitosta kiinteistön arvoa laskevana.
Jos ilmaiseksi annat, niin ilmaiseksi sinulta pyydetään lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti