Aamukahvin seuraksi katsoin äsken The Financial Dietin tuoreen videon The 6 Smartest Purchases I Made in My 20s. Viittäkymppiä lähestyvänä ajattelin ensin, etten muista omista rahapäätöksistäni 90-luvulla mitään, mutta muistanpa kuitenkin.
Vuoden 1997 paikkeilla tein palkallisesti DI-työtäni TKK:n yhdessä labrassa ja asuin (kuten koko opiskeluaikani) vanhempieni omistamassa kaksiossa, josta maksoin melko olematonta vuokraa. Suhteeni vanhempiini olivat erinomaiset, joten olisin hyvin voinut ajatella asuvani samoin ehdoin elämäni loppuun asti samassa asunnossa.
Paitsi, että tuohon aikaan taisin kuvitella, että jostain ilmaantuu se unelmamies. Ja koska ajattelen aina pahinta mahdollista, vuokralla asuminen tuntui turvattomalta. Osakesalkuuni kuuluneen Nokian kurssinousun ansiosta minulla oli varaa ostaa oma asunto ja suuremmin harkitsematta ostaa posautin sellaisen katsottuani kyseistä kämppää (valehtelematta) alle viisi minuuttia näytön ollessa juuri loppumassa.
Asunto ei ehkä ollut paras mahdollinen ja Nokian osakkeet jatkoivat nousuaan eli myöhemmin myyminen olisi ollut vielä parempi ratkaisu. Mutta tulevaisuuteen ei voi nähdä, joten minusta jälkikäteen ajateltuna tuo oli fiksuimpia päätöksiäni. Hieman huolestuttavaa ottaen huomioon kuinka vähän ajattelua siihen sisältyi... Ostamani asunnon myin muutaman vuoden kuluttua kalliimmalla vaihtaessani asuinpaikkaa. Vanhempani puolestaan myivät kämpän, jossa olin asunut, ja ostivat arvokkaamman Asunnon, josta tuli vuosien kuluessa edelleen arvokkaampi.
Koska nykyvarallisuudestani merkittävä osa perustuu asuntojen hintakehitykseen parhaillaan mietin Asunnon myynnistä saamieni rahojen osittaista sijoittamista vuokrattavaan asuntoon. Tuottoprosentti pelkkään vuokraan katsoen pääkaupungissa on surkea, mutta jatkuva pienikin tulo houkuttaa palkkatulotonta. Ja sijoitusten hajauttaminen johonkin muuhunkin kuin digitaalisiin sijoitusinstrumentteihin. Mutta mahdolliset yllättävät kulut? Ja häslinki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti