Mummoni ei muistaakseni koskaan hermostunut eikä korottanut ääntään. Niinpä pelkkä tiukka äänensävykin jäi mieleen. Yksi näistä (harvoista) hetkistä oli kun askartelimme yhdessä. Olin ehkä lähestymässä kouluunmenoikää, viisi- tai kuusivuotias. Jostain materiaalista (punainen askarteluhuopa?) piti leikata ympyrä, joten laitoin mallin materialille ja valmistauduin leikkaamaan.
Tässä vaiheessa mummo sanoi "ei" ja huomautti, että pitäisi leikata reunasta niin, että jää mahdollisimman paljon ehjää jäljelle muuhun käytettäväksi. Tämän koin täysin järkeväksi argumentiksi, enkä ole koskaan vastaan pyristelyt. Siksi saan kylmiä väreitä (tai jotain), kun aivan liian usein amerikkalaisissa askarteluvideoissa näkee tämän tapaista.
Pointtina ei ole kartonki, johon tulee pyöreä reikä keskelle, vaan projektissa käytetään vain tuo ympyrä. Argh! (Lähde)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti