Vihreässä langassa 1.2.2002 julkaistu Marko Latvasen kolumni oli leikkeiteni joukossa ihan hyvästä syystä. Latvanen kirjoitti:
Lasten touhuja seuratessa on välähtänyt pariinkin kertaan mielessä, että joku johtaa meitä pahasti harhaan uskotellessaan, että ihmiset ylipäätään tarvitsevat yhä vain eriytyneempiä välineitä ja menetelmiä itsensä ja elämänsä hallitsemiseen.
Ajatelkaa vaikka sitä töissä voimiensa rääppeiden varassa sätkivää tyyppiä, joka mökille päästyään hakkaa halkoja antaumuksella kaksi tuntia. Ei tarvitse edes lukea Erland Loen Supernaiivia tietääkseen, että puuesineiden hakkaaminen on ilmaista, helppoa ja vähintään yhtä nautinnollista kuin jokin kallis ja kultivoitu ajanviete.
Ilmaisuudesta voi olla toistakin mieltä, mutta "kysymys onkin siitä, osaammeko me enää aikuisina vapaasti sanoa "hei, tätä minä haluan tehdä" tai "kiitos vain, mutta en keksi tuolle mitään järkevää tai edes hupaisaa käyttöä"."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti