Metriikka ja toinenkin

Työelämässä pykäsin metriikoita sisäiseen raportointiin, joten tietenkin aloitettuani kulujen seurannan muutama vuosi sitten uudelleen mietin tätäkin puolta. Ensisijaisena pointtina oli ja on pitää menot hallinnassa eli tavanomaiseen tapaan lasken kunkin kuukauden menot kokonaan ja kategorioittain.

Mutta mitä tarkoittaa "menot hallinnassa"? Niin kauan kuin palkka juoksi kulujen piti olla vähemmän kuin tulot. Mitä vähemmän sitä parempi. Että jäi säästöön.

Entä kun rahaa lakkasi tulemasta? Tarkoittaa, että elän pääomallani, joten mielestäni mielekästä oli laskea (melko karkeasti) päivämäärä, jolla rahat tällä menolla loppuvat. Siihen vaikuttaa enemmän pörssikurssit kuin kuukausikulutukseni, mutta tämäkin on terveellistä nähdä. Mielessä pysyy myös se, että mitä säästäväisemmin elän, sitä turvallisempi on tulevaisuuteni.

Metriikkaa voisi myös kohentaa pääomaa kasvattamalla ja sijoituksia jotenkin parantamalla, mutta se ei ole oma fokukseni. Olikin hyvä nähdä Markus Ossin blogipostaus, jossa hän samantapaisesta lähtökohdasta oli päätynyt toisenlaiseen KPI:hin. Laskennallinen tulo perustuu (jakamansa näyttökaappauksen perusteella) oletukseen, että vuosittain voi pääomasta tulouttaa 4%. Tällä laskukaavalla minulla olisi varaa elää kaksi kertaa leveämmin kuin oman metriikkani perusteella eli taustalla täytyy olla aivan toiset tuotto-odotukset.

Pitäydyn omassani.

Perussäästäväisyys

Mummoni ei muistaakseni koskaan hermostunut eikä korottanut ääntään. Niinpä pelkkä tiukka äänensävykin jäi mieleen. Yksi näistä (harvoista) hetkistä oli kun askartelimme yhdessä. Olin ehkä lähestymässä kouluunmenoikää, viisi- tai kuusivuotias. Jostain materiaalista (punainen askarteluhuopa?) piti leikata ympyrä, joten laitoin mallin materialille ja valmistauduin leikkaamaan.

Tässä vaiheessa mummo sanoi "ei" ja huomautti, että pitäisi leikata reunasta niin, että jää mahdollisimman paljon ehjää jäljelle muuhun käytettäväksi. Tämän koin täysin järkeväksi argumentiksi, enkä ole koskaan vastaan pyristelyt. Siksi saan kylmiä väreitä (tai jotain), kun aivan liian usein amerikkalaisissa askarteluvideoissa näkee tämän tapaista.

Pointtina ei ole kartonki, johon tulee pyöreä reikä keskelle, vaan projektissa käytetään vain tuo ympyrä. Argh! (Lähde)

Minimalistinen siivous

Minimalisteja on moneen junaan -ajatus oli ajankohtainen kun katsoin ruotsalaisen Jenny Mustadin videota MINIMALIST CLEANING HABITS | get tidy + organised. Viikkosiivous?! Omassa taloudessani (jossa ei vieraita käy juuri koskaan) vedän tasoilta ja lattialta pölyt, kun ne ovat silmin havaittavissa. Kahden vuoden asumisen aikana en ole kertaakaan pessyt lattioita. WC:n pesua siirrän eteenpäin, kunnes en enää kestä. Minimoitu aika, vaiva, materiaalit eli kustannukset.

Saako rikas olla laiska?

Keväällä 2017 Hesarin rahasivuilla oli juttu naisesta, joka eli pääomallaan. Siitä merkittävä osa oli kiinni metsässä ja nainen kuvattiin ahkerana ja osaavana metsänhoitajana. Olisikö peräti ollut kuvassa ketjusahan kanssa? Jäi mietityttämään olisiko juttu tehty, jos siihen ei olisi saanut mukaan "rehellistä" työntekoa.

Vanhoissa lehtileikkeissäni oli kaksi osaa viidestä jutusta, joissa kuvattiin suomalaisia rikkaita kesällä 2002. Säästäväinen osakkeisiin sijoittanut putkiasentaja-hitsaaja oli jättänyt työnteon 42-vuotiaana  ja elänyt osingoilla vuodesta 1991 (HS 10.7.2002). Valokuvassa hän työntää käsikäyttöistä ruohonleikkuriaan. Tekstissä mainitaan, että mies kantaa mökillään veden sadan metrin päästä kaivosta. Lapsena hän oli asunut sähköttömässä ja vedettömässä mökissä. "Oli pakko säästää."

Firmansa myynyt ja vapaaherraksi heittäytynyt mies on kuvattu golfkentällä (HS 13.7.2002). "Touhutaan vaimon kanssa yhdessä kaikenlaista."

Viisitoista vuotta sitten oli siis hyväksyttävää esittää rikas joksenkin toimettomana. Tai ainakin hänet haluttiin esittää sellaisena.

Pelastuksen paikka

Ilmaislehti Nöjesguidenin (kuka vielä muistaa?) lokakuun 2002 numerossa oli Daniel Björkin sivun juttu ostokeskuksista. Sen paras pala on aloituksen lainaus leffan Clueless (1995) Cher-hahmolta:

I felt impotent and out of control, which I really hate. I need to find sanctuary in a place where I could gather my thoughts and regain my strength.

Vaikka muistan tuskaisia tunteita kauppakeskuksista, ymmärrän hyvin, että ostaminen luo tunteen vallasta ja kontrollista. Kyvykkyydestä.

Samoihin aikoihin ilmestyeessä Muoto-lehdessä Katja Lindroosin artikkelissa käsitellään ostokeskuksien suunnittelua ja shoppailua. Toisaalta

Shoppailu kokemuksena on hekumaalinen. Jatkuvasti tuotevalikoimaansa uusivissa liikkeissä voi kokea uudistuvansa itsekin. Ostamalla voi muuttaa itseään ehkä siis maailmaakin.

ja toisaalta

Yksittäinen ihminen ei olekaan altavastaaja vaan aktiivinen ja arvaamaton. Hän voi valita jopa ostamisesta pidättäytymisen. Tai [Rem] Koolhaasin tapaan sanottuna: kieltäymyksen ylellisyyden.

"hei, tätä minä haluan tehdä"

Vihreässä langassa 1.2.2002 julkaistu Marko Latvasen kolumni oli leikkeiteni joukossa ihan hyvästä syystä. Latvanen kirjoitti:

Lasten touhuja seuratessa on välähtänyt pariinkin kertaan mielessä, että joku johtaa meitä pahasti harhaan uskotellessaan, että ihmiset ylipäätään tarvitsevat yhä vain eriytyneempiä välineitä ja menetelmiä itsensä ja elämänsä hallitsemiseen.

Ajatelkaa vaikka sitä töissä voimiensa rääppeiden varassa sätkivää tyyppiä, joka mökille päästyään hakkaa halkoja antaumuksella kaksi tuntia. Ei tarvitse edes lukea Erland Loen Supernaiivia tietääkseen, että puuesineiden hakkaaminen on ilmaista, helppoa ja vähintään yhtä nautinnollista kuin jokin kallis ja kultivoitu ajanviete.

Ilmaisuudesta voi olla toistakin mieltä, mutta "kysymys onkin siitä, osaammeko me enää aikuisina vapaasti sanoa "hei, tätä minä haluan tehdä" tai "kiitos vain, mutta en keksi tuolle mitään järkevää tai edes hupaisaa käyttöä"."

Kestävät tavarat

Pirkassa 9/2002 Regina Rask on kolumnissaan avautunut tavaratuskastaan ulkomaille muuton yhteydessä.

Vanhemmat ihmiset valittelevat aina, että tavarat ovat nykyään niin huteroita ja huonolaatuisia. Omat kokemukseni eivät tue tätä väittämää. Itse asiassa valitettavan harvat tavarat menevät rikki. Kuluvat. Tai edes kauhtuvat. Ei, vaan ne sinnittelevät, jäävät ikuisiksi ajoiksi nurkkiin ja kaappeihin roikkumaan, keräävät pölyn lisäksi muistoja, jonka takia niistä on vaikea luopua.

R.I.P. housuni

Kymmenisen vuotta sitten olin työmatkalla Texasissa. Vähäiselle vapaa-ajalle ei ollut muuta käyttöä kuin paikallinen ostari. Old Navyssa osui silmiini leveälahkeiset pellavacaprit, joihin ihastuin niin, että ostin ne, vaikka koko oli liian iso. Vuosien varrella painoni on vaihdellut, mutta housut ovat aina vaatineet vyön sitomisen tiukalle pysyäkseen päällä.

Housut ovat palvelleet lukuisina lämpiminä päivinä kotona ja ulkomailla. Eilen Turussa huomasin WC-käynnin yhteydessä valon näkyvän haara-alueen kankaasta läpi ja kotiin päästyä totesin kankaan olevan aidosti rikki. On aika luopua.

P. S. Tietenkin leikkaan talteen napit, sillä niitä on varastossa vasta pari purkillista.