29.5.2017

Pohjaton kyltymättömyys

Kauppalehden Saldossa (verkkojulkaisu?) 8.6.2001 ilmestynyt lyhyt teksti on otsikoitu "Shoppailijaa ajaa romanttinen etiikka". Haastateltu Pasi Mäenpää on sanonut ääneen, että "Modernia ihmisyyttä kuvaa pohjaton kyltymättömyys sekä halu saada aina uutta". Joko lainaus tai toimittajan teksti jatkuu "Shoppailu on ihmiselle oman minuuden kokoamista, tunnistamista, peilausta ja muuttamista."

Missä määrin nämä tehtävät ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan ja verkkoon, joka tarjoaa rajattomasti "uutta" ja mahdollisuuden peilata sekä rakentaa identiteettiä?

25.5.2017

Jäätee 2.0

Vuosia tein jääteeni tänne vuonna 2009 dokumentoimallani tavalla. (Ja samaan muovikannuun, jonka äskettäin hävitin melko värjääntyneenä.) Varmasti jo amerikkalaisia säästäväisyyssivuja 1990-luvulla lukiessani törmäsin käsitteeseen sun tea eli teen hauduttamiseen kylmään veteen auringon lämmössä. Mutta vasta viime vuonna tuli vastaan jääteen cold brew. Kylmästi (!) vaan teepussi veteen ja kannu (tms.) jääkaappiin. Toimi upeasti Lidlin yrittiteepusseilla, kunhan muistin ottaa pussin järkevän ajan jälkeen pois. En lisännyt makeutusta, mutta ei tarvinnut juoda pelkkää vettä.

Laiskuus ja sokerinhimo ovat tänä vuonna kuitenkin johdattaneet minut kolmanteen ratkaisuun. Lidlissä myyty sokeripitoinen teejauhe tuottaa ohjearvoja pienemmällä annostelulla mukavaa kesäjuomaa pienimmällä mahdollisella vaivalla.

Muovikannun korvikkeeksi ostin Clas Ohlssonilta lasisen pullon, jossa harmikseni on sana milk. Olisi pitänyt jaksaa etsiä mieluisampaa eikä ostaa mielitekoa.

22.5.2017

Kirjojen myynnistä ja kierrätyksestä

Blogin n:nnen uudelleensyntymisen johdosta pykäsin eilen sille FB-sivun ja katselin sitten oliko vanhoissa postauksissa mitään nostettavaa. Ei oikeastaan. Vain järkyttävä määrä karsittuja rahan käyttöön liittyviä kirjoja.

Tai järkyttävä ja järkyttävä. Takuulla järkyttävää olisi jos kämppääni yhtäkkiä kärrättäisiin kaikki vuodesta 1995 eteenpäin myymäni ja antamani kirjat. Ja ne kahden kuolinpesän kirjat, jotka odottavat kohtaloaan asuntoni ulkopuolella.

Toisinaan näkee kannanottoja "en koskaan hävittäisi/myisi yhtään kirjaa". Kyseisten henkilöiden pitää olla ihan mielettömän hyviä kirjojen ostajia. Minulle virhehankintoja tulee jatkuvasti.

Eli pitää saada massaa eteenpäin. Eilen tartuin varmaan puoli vuotta sitten pakattuun kassiin ja kannoin sen Vihreään planeettaan, jonka historiapainotukseen kuvittelin kirjojen sopivan. Mutta ei. Vain kolme kirjaa meni kaupaksi.

Vaikka jouduin lähtemään painavan kassin kanssa, olin silti tyytyväinen. Sillä
a) kohtelias myyjä ei pitänyt antikvariaateille tyypillistä valitusvirttä, jonka osaan 22 vuoden kokemuksella ulkoa ja
b) hän maksoi kolmesta kirjasta enemmän kuin joskus olen saanut isohkosta pinosta

Eli koska taloudellinen tavoite oli saavutettu saatoin häviön tunteitta dumpata kirjat kierrätyspöytään, josta ne toivottavasti löytävät lukijoita eikä trokareita. Nyt täytyy vaan odottaa jonkin aikaa ennen kuin vien sinne sen kassin, joka oli matkalla sinne suoraan.

15.5.2017

Rajat tekevät kuluttamisesta nautinnon

Otsikon lainaus, joka oli nostettu Yhteishyvän 3/2001 jutussa ingressiin, ei tunnu intuitiivisesti todelta. Miksi kuluttamisen ylipäänsä pitäisi olla nautinto?

Väite oli Turo-Kimmo Lehtosen, joka oli "selvittänyt kolmen haastattelututkimuksen avulla suomalaista kulutuskäyttäytymistä tavoitteenaan yrittää ymmärtää, mikä on arkikuluttamisen mieli ja mikä on se houkutus, joka liittyy kuluttamisen maailmaan." Artikkelissa esitetyt huomionsa eivät minusta tiivisty rajojen ja nautinnon yhdistymiseen. Pikemminkin ristiriitaisiin arvoihin, esim. kuluttaminen ei saa olla merkittävällä siijalla elämässä / kuluttamisen kautta näkyy symbolisesti hyvinvointi ja menestys.

BTW, "noin 10 prosentille koko väestöstä - miehistä että naisista - kaupassa käynti on huvi ja harrastus, he todella pitävät ostamisesta."

Mutta, samassa lehdessä oli Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään kirjaa Lottomiljonäärit referoiva juttu, jossa todetaan "Usea voittaja iloitsikin nimenomaan pidättyvyydestään, se osoitti, että uusi rahatilanne oli omassa hallinnassa."

8.5.2017

Ostohalun aikaansaaminen on kaikkea muuta kuin hallittua

Kun ihminen (siis minä) on muuttanut kahteen kertaan kansion, jonka päällä lukee "Lehtileikkeet 2000-2001" ja sisällöstä on vain hämärä aavistus, voisi sen varmaan heittää suoraan roskiin. Tai sitten ei.

Päällimmäisenä on Jakke Holvaksen kirjoitus mielikuvamainonnasta (HS 1.7.2001). "Miksi ylipäänsä elätellään kuvitelmaa mielikuvamainonnalle immuunista kuluttajasta? Siksi, että mielikuvaa itsessään pidetään pahana." "... mielikuvat vaikuttavat meihin, mutta kukaan ei tiedä milloin ja miksi. Ostohalun aikaansaaminen on kaikkea muuta kuin hallittua."

Aivan. Tulee mieleen mainion australialaisen kuluttajaohjelman kaksi klippiä:
P. S. Vastaan tulee toinenkin Holvaksen hyvä kolumni tuhlauksesta (HS 30.9.2001). Onkohan näistä työstetty kirjansa Arvon sanat spekulointia talouskäsitteillä (2002)?