Kuolinpesän pääosa selvitetty

Vähän runsas kolme kuukautta mennyt. Koska sain "harjoitusta" vuonna 2013 ja jouduin runsaan vuoden ajan henkisesti valmistautumaan tähän tämän vuotiseen "suoritukseen"onnistuin mielestäni kohtuullisen hyvin. Muutama hidaste matkalla ja turhaakin rahaa on palanut, mutta suunnilleen suunnitelman mukaan menty. Eli

• Pankkitilit ja sijoitukset selvitetty. Tänä aamuna käyty S-Pankkissa näyttämässä lisää perukirjoja, joita kirjeitse eilen pyydettiin.
• Asunto tyhjennetty täysin. Kirjaimellisesti viimeisillä minuuteilla (pesukoneen ohjelma oli juuri loppumassa) huomasin keittiössä yläkaapin, johon en ollut kolmen kuukauden aikana kurkistanut! Epämääräiset purkit kahmin mukaani, mutta ylähyllylle jäi yksi, johon en ylettynyt.
• Ensimmäisessä huutokaupassa käynyt kaupaksi kaikki paitsi yksi taulu. Tähän mennessä saatu raha kattaa tavoitteen mukaisesti muuttokulut, Asunnon vastikkeet ja jää vielä jotain ylikin. Seuraavaan huutokauppaankin menee tavaraa, mutta ei enää niin arvokasta. 
• Asunto myyty. Sähkösopimukset irtisanottu, kotivakuutus samoin. Vastikemaksut keskeytetty.
• Talosta tehty välityssopimus. Energiatodistuksen teko tilattu.
• Talo tyhjennetty pääosin. Luulisin saavani loput paikalliseen kierrätyskeskukseen sukulaiseni välityksellä. Ja osa pitää ahtaa omaan autoon ja tuoda kotiin...

Seuraavana ohjelmassa on sitten kotiin kannetun tavaran vähentäminen. Kasoja ja kasseja on joka puolella. Pakastettujen ruokien urakoinnin jälkeen pitäisi nyt paneutua yli pursuavaan ruokakaappiin, jota ilmeisesti turvallisuushakuisesti (ja idioottimaisesti) täytin viime kesänä.

Eilen sain sätkyn, kun yritin viedä kolme kukkaruukkua ullakkokomeroon, eikä niille ollut enää tilaa! Lattiatilaa toki on jäljellä, mutta tarvitsen sitä pyykinkuivaustelineelle ja sen luokse pääsemiseen. Sillä nyt kun käytössä ei enää ole Asunnon kuivaavaa pesukonetta, täytyy siirtyä itsepalvelupesulan asiakkaaksi ja kantaa kotiin kuivattavaa. Tähän asti olen kuivattanut pyykit asunnossani, mutta tunnelma onkin sitten ollut aika Mombasaa (eli kuuman kosteaa). Joten ajattelin ryhtyä kantamaan pyykkejä ylös. On siellä varsinainen kuivausullakkokin, mutta hankalammin tavoitettavissa kuin oma koppini.

Rahatilanne ei klaaraannu ennen kuin perintöverolappu tulee. Inhoan epäselvyyttä. Ja lomakkeita, joista yksi pitäisi nyt verohallinnon sivuilta täyttää asuntokaupan luovutusveron maksamiseksi.

Paljonko vaatteita?

Hesarin toimittaja Satu Kaaria kolumnissaan 31.10.2008:

Kaapista löytyi melkein kolmesataa vaatekappaletta: yli 40 paria housuja ja farkkuja, paitoja ja puseroita yli 130. Puolihameitakin laskin 25, vaikka kukaan ei muista nähneensä minulla sellaista useammin kuin kerran vuodessa.

Kuolinpesä: 100. aamu

Perjantai oli niin rasittava kokemus, että alan vasta palautua. Heti herättyäni (poikkeuksellisesti) nousin heti ylös ja taisin olla Auton ratissa kuuden maissa, sillä kuitin mukaan tankkasi puoli seitsemältä Ikean vieressä. Taisin ajaa ekaa kertaa elämässäni totisessa pimeydessä - ei ikinä enää, jos mahdollista.

Olin perillä yhdeksältä ja kävin hakemassa Lidlistä päivän ruuat (lue: tomaatti-mozzarella leivät) ennen kurvaamista Talolle. Jännitti, oliko pakasteesta tullut vettä lattialle. Eipä ollut, kun en ollut sammuttanutkaan sitä! Koko kuukauden olet ollut niiiin tyytyväinen, että sain pakasteen tyhjäksi ja sähkölaskua pienemmäksi. Heh!

Sitten neljä tuntia armotonta järjestelyä, että Taloa voisi välittäjä kuvata ja esitellä. Takavarasto täyttyi laatikoista ja Auto kirjakasseista sekä sekalaisesta. Eka ajatukseni oli, että kiikuttaisin kirjat kassi kerrallaan Helsingissä kirjaston kierrätyshyllyyn. Onneksi ajattelin lisää ja päätin kotimatkalla poiketa (taas) Espoon Konttiin, jonne sain dumpattua myös sitä muuta sekalaista.

Onneksi olin myös tilannut jäteastian tyhjennyksen, sillä sinnekkin lensi tavaraa niin, että astia taisi lähtiessäni olla taas puolillaan. Paperia ja pahvia kippasin kierrätysastioihin autollisen.

Välittäjä tuli hieman myöhässä - seisottuaan ensin varaston ovella. Aivan eri sarjaa kuin Asunnon välittäjä Helsingissä, mutta jos laskin päässäni oikein, ansaisee mahdollisella myynnillä noin neljänneksen siitä mitä kollegansa viikon duunilla. (Avasin juuri laskunsa. Oliko tästä tonnin "perusmaksusta" jossain välissä puhetta?!) Enkä missään tapauksessa osaisi myydä Taloa itse. Mimmi kertoi tunnin sessiossa asioita, joita en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ei antanut käyntikorttia. Henkkariani ei pyydetty. Perukirjan tärkeydestä oli puhetta, mutta ei vaadittu nähtäväksi. Ilmiselvästi oletuksena oli, että en hae itselleni lainhuutoa, kuten perukirjan tehnyt lakimies kertoi olevan vaatimuksena. Parempi näin. Unelmoin yhä siitä, että joku innokas ostaja tulee ja tekee kaupat ennen joulua. Heh!

Heti välityssopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hyppäsin Autoon, mutta lähestyessäni Espoota oli jo pimeää. Himaan päästyäni 12 tunnin päivän jälkeen huomasin, ettei kännykkäni ollut käsilaukussa ja olin purskahtaa itkuun. No, onneksi olin ajatuksissani pakannut sen tärkeiden paperien laukkuun eikä tarvinnut lähteä uudelle keikalle seuraavana päivänä.

Asuntokauppa on sovittu tiistaiksi eli tänään on viimeiset hetket pestä pyykkiä Asunnolla. Pakasteita on hiukan liikaa jäljellä, mutta parissa päivässä syön sen mitä syön, joten todennäköisesti kannan ne tänään himaan. Asunnon pakaste on niin jäässä, että sen sulatus vaatii rättejä ja vahtimista, jotka toivottavasti lomittuvat pyykinpesuun.

Prokrastinaatiosta, tavoista ja tahdosta

Muistikirjan sivuja vielä riittää.

Procrastination can be defined as putting off what you want most for what you want at the moment. If we continually put off doing high priority tasks by doing low priority tasks instead, we are procrastinating.

Tämä selvä, mutta kääntöpuolella sivua oli vaihtoehtoinen määritelmä.

Procrastination is the intentional and habitual postponement of some important task that should be done now.

Tavoista puheen ollen

A habit: something we do automatically with little, if any, forethought. Something devoid of conscious choice.

Ja koska kertaus on opintojen äiti

How we spend our time is CHOICE - an exercise of our free will.

Tahdon selventämiseksi neuvo

When faced with a particularly difficult or time consuming task, motivate yourself by answering "what's in it for me?", and tying it in with your inner-directed goals instead of externally imposed imperatives. 

Ja prokrastinaatioon tavallaan palaten

The root cause of most avoidance is fear. Fear of failure, success, rejection, anger, embarassement or any negative emotion. 

Kuolinpesä: 94. päivä

Jos olisin joskus pitänyt itseäni tunnollisena ja säästäväisenä ihmisenä, viimeistään nyt pitäisi moinen kuva hävittää.

Kuten edellisessä osassa totesin, varasin maksullisen noudon Asunnon ullakolla muistaakseni olleille esineille. Muistaakseni. Kävi kyllä mielessä, että tilanteen voisi tarkistaa ennen tilauksen tekoa, mutta en sitten viitsinyt.

Hakuaika alkoi tänään kello 8. Noin kymmenen minuuttia ennen sitä seisoin kauhuissani ullakolla katsomassa koppiin, jossa visioimani hyllyn ja kahden kaapin lisäksi oli kaksi pöytälevyä, likaisen ja vanhan näköisiä litistettyjä pahvilaatikoita sekä pieniä levyn ja riman palasia edellisen asukkaan remontoinnista.

Eikun alas Asuntoon ja puhelin käteen. Sain 2-3 tavaran noudon onneksi vaihdettua puolen tunnin noutoon. Kun miehet tulivat, he eivät olleet muutoksesta kuulleetkaan eli olisin voinut saada sen heille läpi muutenkin. Onnekkaasti jokseenkin tasan puolessa tunnissa kamat oli kannettu alas. Huh! 149 euroa palvelusta ei tuntunut pahalta hinnalta.

Jaoin onnistumisen tunnettani Paikka kaikelle -ryhmässä, jossa se ei saanut kaikilta suosiota.

Mun tuntuu tosi vaikealta uskoa, että itse olisin ikinä käyttänyt moista palvelua. Olisin yksitellen heittänyt roskiin tavarat tai sitten esim myynyt, jos on metallia, huutikseen hinta 1 euro ja osta heti kohteena. 

Tavaroista vain murto-osa olisi mahtunut taloyhtiön roskiksiin. Pöytälevyjä, kaappeja ja lastulevyhyllyä olisin voinut tarjota ilmaiseksi, mutta kun en kolmessa kuukaudessa saanut aikaiseksi niin viikossa vielä vähemmän.

Ajasta puheenollen. Olin ajatellut ajella huomenna (saatuani vihdoin Autoon talvirenkaat) laittamaan Taloa myyntiin. Jotenkin visioin (ks. tämän tekstin alku), että maaseudulla kiinteistönvälittäjien kalenterit ovat tyhjää täynnä, mutta luppoajalla pirautin kuitenkin sopiakseni aikaa. Hups. Firmassa on keskiviikkona koulutuspäivä ja reissuni siirtyy eteenpäin. Taas.

Millä rahalla pitäisi pärjätä?

Hesari ilmoitti 20.10.2010, että "tutkimus selvitti, millä summalla voi tulla toimeen ihmisarvoisesti". Lähtökohtana yksineläjän "siedettävään arkeen" oli 45 neliötä asuintilaa. Minulla on ollut sen verran vain muutaman vuoden lähes kolmen kymmenen vuoden yksinelämisestä, joka ei ole koskaan tuntunut sietämättömältä.

"Parturissa tai kampaajalla aikuinen käy kuudesti vuodessa." Kolme on kohdallani lähempänä totuutta. "Sanomalehti on paitsi tärkeä tiedonlähde myös keino ehkäistä syrjäytymistä." Jaha, riski siis koholla.

Koska en asu vuokralla enkä katso tarvitsevani kuukausilippua, välttämättömät menoni 2010-euroissa ovat jutun mukaan noin 400 euroa, mikä mätsää säästäväisimpiin kuukausiini.

Kuolinpesä: 91. päivä

Hyväksyin eilen Asunnosta tehdyn tarjouksen ja ellei muutaman tunnin sisään jostain ilmaannu korotusta niin sillä mennään. Välittäjälle joudun pulittamaan yli kymppitonnin, mutta hän on kyllä ollut syksyn ammattilaisista ammattilaisin. Minulla esim. ei olisi pokkaa laittaa verkkoon esittelyvideota, jossa on (seinien tasoittamiseksi) niin raju filtteröinti, että vuori National Geographiceja (joista oma kuvani oli aiemmassa postauksessa) näytti hämärän keltaiselta massalta.

Koska pikainen myynti alkoi näyttää todennäköiseltä, piti päästä eroon lehtien alla olleista laatikoista, jotka olivat ainoat Asunnossa jäljellä olevat huonekalut, joita en itse olisi yrittänyt nostaa ja jotka eivät Autoon mahdu. Ajatukseni olivat siinä määrin sekaisin, että soittelin jo Kontin ja Kierrätyskeskuksen noutopalveluihin, joissa oli tietenkin ruuhkaa. Tulin toki järkiini ja laitoin Annetaan-ilmoituksen tori.fi:n ja laatikostot kannettiin samana päivänä ulos. Olisi niistä muutaman kympin voinut pyytää, mutta...

Autoon mahtuvia roinia vein sitten yhdellä keikalla Kierrätyskeskukseen ja Konttiin. Supertyytyväisenä, että oli viimeinen kerta... Heh-heh. Palatessani Asunnolle näin ensimmäiseksi eteisen henkarit, jotka olin unohtanut pakata mukaan. Ja olihan siellä vielä pari tuoliakin.

Tarjouksen hyväksymisestä välittäjän kanssa keskustellessa hän muistutti kellarikomeron ja ullakon tyhjentämisestä. Heh-heh, på nytt. Kuolinpesäprojektia oli mennyt varmaan reilut pari kuukautta ennen kuin uskalsin laskeutua kellariin. Totesin, että Kuolinpesälle kuuluvan polkupyörän hakeminen varastoista oli työlästä ja sai jäädä. Kellarikomero oli taivaallisesti täysin tyhjä.

Ullakolla sen sijaan on kirjahylly (lastulevyä, oli ensimmäinen kirjahyllyni 1970-luvun lopulla!) ja mystiset kaksi koottua keittiön tms. kaappia. Olin elätellyt toivoa, että "kauppaisin" ne ostajalle sisustuksena, mutta en sitten viitsinyt edes ehdottaa välittäjälle. Enkä soittanut pikkuserkulleni, joka sanoi, että oli valmis auttamaan ja jolla olisi takakärry autoonsa, vaan (kymmeniä kertoja nähtyjen Google-mainosten johdosta?) tein varauksen maksulliseen noutopalveluun. Ripauksen Sorttia kalliimpi, mutta puolet lyhyempi odotusikkuna.

Nyt on sitten noin 10 päivää aikaa syödä Asunnon pakasteen kahdelta hyllyltä niin paljon, että loput mahtuvat pakastelokerooni. Kikhernesörsselini alkaa vähän tökkiä ja olen tainnut pitää jo kaksi välipäivää. Mutta tänään... ja huomenna... ja ylihuomenna...