Luovutin tänään avaimet vanhaan asuntooni. (Asunnonvaihdosta jotain asiaa myöhemmin, varmaankin.) Sitten hain uudet silmälasit ja päivän hoidettavat asiat oli tehty. (Tosin olin unohtanut keskeyttää sähkösopimukseni vanhaan kämppään. Huomenna!)
Vapaa ilta ekaa kertaa viikkoihin. Olisin voinut lähteä pesemään pyykkiä. (Uudesta elämästä ilman pesukonetta varmasti jotain myöhemmin.) Mutta itsehemmottelun nimessä otin käteeni täydessä sekasorrossa olevassa kirjahyllyssä mukavasti framilla olleen Dorothy Gilmanin kirjan Thale's Folly. Muistin juonesta hippihenkisen elämänmuutoksen, joka sopi päivän tunnelmaan.
Kirja oli yhtä mukava kuin ajattelin. Silti mieli meni seitsemän kerrosta alempana olevaan Alepaan, jonka hyllyssä olisi jotain nannaa... Tuskin sain tämän ajatuksen muotoiltua kun sivulla 59 yksi henkilöistä lainaa Horatiusta:
"True riches mean not revenues;Tod.näk. minun pitäisi miettiä lainauksen alkupuolta perusteellisesti, mutta viehätyin viimeisestä lauseesta. Mitä vähemmän haluan...
Care clings to wealth; the thirst for more
Grows as our fortunes grow. I stretch my store by
narrowing my wants."
Mutta tietenkin kävin kaupassa. Sitä ennen olin kylläkin lukenut kirjan loppuun ja sivulla 159 ilokseni päähenkilö lukee Christopher Morley'n kirjan Parnassus on Wheels, "which he soon found delightful in spite of being unaccustomed to reading novels written eighty years ago." Minustakin tämä kirja, jonka löysin vuosia sitten Project Gutenbergistä, on ollut useamman lukemisen arvoinen. Viimeisimmästä tosin vuosia. Hmmm...
Wikipedia-sivu Morleystä jakaa hänen viimeisen viestinsä ystävilleen:
Read, every day, something no one else is reading. Think, every day, something no one else is thinking. Do, every day, something no one else would be silly enough to do. It is bad for the mind to continually be part of unanimity.Huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti