Sarjalippujen lumo

Huomasimpa tässä omistavani 9 Finnkinon sarjalippua, jotka vanhenevat alle kuukauden kuluttua. Voisi olla pahemminkin, muistaakseni edellisellä kerralla minulla oli 7 lippua ja viikko. Tai jotain.

Ikinä en kuitenkaan Stokkan Hulluilla päivillä opi ja jätä ostamatta sitä toista lippunippua. Sillä mistä sitä tietää, jos tulee todella hyvä leffakausi ja sitten liput loppuisivat ja pitäisi ostaa kalliimpia...

Yhden sarjalippunipun osto olisi täysin rationaalista. Liput ovat aina olleet halvempia kuin muualla ostettuina ja tavallisen hinnan maksaminen sarjalipun käytön sijaan on järjetöntä. Paitsi päiväsaikaan.

Mutta keississä esiintyy myös pari n. s. epärationaalista taloudellisen psykologian puolta. Ostamalla pinkan sarjalippuja rahasta luopuminen kirpaisee kerran ja kunnolla kun taas yksittäisiä lippuja ostaessa se tuntuisi joka kerta ja värittäisi elokuvakokemusta.

Kahden nipun ostamisella on puolestaan jotain tekemistä katumisen merkityksellisen kanssa, mutta se ei ole yhtä selkeänä muistissani.

Tänään muuten katsoin Amyn ja Mission impossiblen. Seitsemän lippua jäljellä.

Pankissa

Maksoin tänään pois asunnonvaihtoa varten ottamani lainan. Ennen ensimmäistä koronmaksua, mutta en selvinnyt maksamatta korkoja, sillä ne (tietenkin) laskettiin tähän päivään asti. Mitä en kylläkään etukäteen älynnyt.

Olin kylläkin visioinut, ettei asian hoitamiseen menisi montaa hetkeä ja laitoin ajanvaraukseen myös pyynnön päivittäispalvelujeni läpikäynnistä. Kannatti. Olen maksanut 4 euroa kuukaudessa sijoitustiedoista, joita en käytä enkä tule käyttämään sekä vuosittain 60 euroa yhdestä luottokortistani tästä tietämättä. Edelleenkään en ymmärrä mitä kautta vuosimaksu on laskutettu huomaamattani, mutta nyt pääsen siitä eroon, sillä asiakkuuteeni kuuluu ilmainen luottokortti tilalle.

Näitä korjaustoimenpiteitä pankkineuvojani ei siis ole oma-aloitteisesti ehdottanut niinä parina-kolmena vuonna, jotka olen kyseisessä toimipisteessä käynyt. Sen sijaan joka kerta minulle on näytetty "sijoitusneuvoina" ohjelman piirtämiä piirakoita maajakaumista, joissa ei ole päätä eikä häntää, sillä ne eivät huomioi kyseisen pankin ulkopuolella olevaa omaisuuttani. Näin tälläkin kertaa.

Niin ja sijoitushöpötyksen pankkineuvojani oli lisännyt sessioon oma-aloitteisesti ja minulle ilmoittamatta. Mikä oli perin typerää, sillä a) en ollut siihen varautunut ja b) tarkoituksenani oli kiikuttaa panttina ollut asunto-osake samana iltapäivänä toisen toimipisteen tallelolokeroon. Aikapaineessa ja puutteellisin tiedoin minun (sijoitusasioissa(kin) hieman erikoisen) persoonani enismmäisen kerran kohdaten mukava nuori mies yritti sanoa jotain järjellistä. Ja piirsi niitä piirakoita, tietenkin.

Narrowing my wants?

Luovutin tänään avaimet vanhaan asuntooni. (Asunnonvaihdosta jotain asiaa myöhemmin, varmaankin.) Sitten hain uudet silmälasit ja päivän hoidettavat asiat oli tehty. (Tosin olin unohtanut keskeyttää sähkösopimukseni vanhaan kämppään. Huomenna!)

Vapaa ilta ekaa kertaa viikkoihin. Olisin voinut lähteä pesemään pyykkiä. (Uudesta elämästä ilman pesukonetta varmasti jotain myöhemmin.) Mutta itsehemmottelun nimessä otin käteeni täydessä sekasorrossa olevassa kirjahyllyssä mukavasti framilla olleen Dorothy Gilmanin kirjan Thale's Folly. Muistin juonesta hippihenkisen elämänmuutoksen, joka sopi päivän tunnelmaan.

Kirja oli yhtä mukava kuin ajattelin. Silti mieli meni seitsemän kerrosta alempana olevaan Alepaan, jonka hyllyssä olisi jotain nannaa... Tuskin sain tämän ajatuksen muotoiltua kun sivulla 59 yksi henkilöistä lainaa Horatiusta:

"True riches mean not revenues;
Care clings to wealth; the thirst for more
Grows as our fortunes grow. I stretch my store by
narrowing my wants."

Tod.näk. minun pitäisi miettiä lainauksen alkupuolta perusteellisesti, mutta viehätyin viimeisestä lauseesta. Mitä vähemmän haluan...

Mutta tietenkin kävin kaupassa. Sitä ennen olin kylläkin lukenut kirjan loppuun ja sivulla 159 ilokseni päähenkilö lukee Christopher Morley'n kirjan Parnassus on Wheels, "which he soon found delightful in spite of being unaccustomed to reading novels written eighty years ago."  Minustakin tämä kirja, jonka löysin vuosia sitten Project Gutenbergistä, on ollut useamman lukemisen arvoinen. Viimeisimmästä tosin vuosia. Hmmm...

Wikipedia-sivu Morleystä jakaa hänen viimeisen viestinsä ystävilleen:

Read, every day, something no one else is reading. Think, every day, something no one else is thinking. Do, every day, something no one else would be silly enough to do. It is bad for the mind to continually be part of unanimity.

Huomenna?