Olen sen arvoinen?

Kuukauden viimeinen päivä eli sopi tehdä kirjanpitoa. Kuolinpesään liittyvät kulut (muutto, Asunnon ja Talon sähköt sekä vakuutukset, Asunnon yhtiövastike, Auton vakuutus) heilauttivat kokonaissumman taas kolmin- tai nelinkertaiseksi verrattuna kulutukseeni alkuvuonna.

Mutta muuhunkin on mennyt tavallista enemmän rahaa. Todennäköisesti syynä on ajatuskuvio "minulla on nyt niin rankkaa tämän touhun kanssa ja ansaitsen jotain kivaa/helppoa/huumaavaa". (Siiderin kulutus Talolla muuton pakkauksen aikana silmiinpistävää.) Ja lisäksi "kyllä jään perinnöstä niin plussalle, että minulla on tähän varaa". Kaipaan kurinpalautusta, mutta sitä on "niin vaikea" toteuttaa, kun tilanne ei ole normalisoitumassa vielä pariin kuukauteen.

Neljä kuivaustelinettä

Facebook tarjosi kuuden vuoden takaiseksi muistoksi tätä kuvaa kengännauhoilla korjaamastani kuivaustelineestä. Ratkaisu pelitti vuosia, mutta lopulta teline petti paikasta, joka ei kotikonstein tokeentunut. Vein ullakolle odottamaan jätelavaa, mutta taloyhtiöllä ei sellaista tänä vuonna ollutkaan.

Käyttöön ostin uuden. Nyt olen sitten perinyt Talosta ehjän telineen, jonka vein varuiksi ullakolle odottamaan. Asunnon teline on osittain rikki, joten siitä ehkä pystyn luopumaan.

Eli jos keksin rikkinäisille oikeat roskikset, jäljellä on enää kaksi. Määrä on perusteltavissa, sillä teoriassa voisin viedä vaatteita ullakolle kuivumaan. Ja pitäisikin.

Kuolinpesä 55. päivä

Aamun FB-päivitys tiivisti kaksi edellistä blogitekstiä:

Eipä ole paljon nukuttanut kun perunkirjoituskatastroofi pyöri päässä. Käytyäni Verohallinnon sivuilla päivän päätteeksi olen vakuuttunut, että kundi teki vääränlaisen (!) perukirjan ja puhui aivan soopaa perintöveron määräytymisestä. Jos henkinen kapasiteettini olisi toinen ja olisin auktoriteettiuskovainen... Oma mokani virkatodistuksesta on vain siunaukseksi, sillä teelmänsä ei nyt päässyt lähtemään eteenpäin. Toivottavasti pomonsa on pätevämpi, ettei tarvitse juosta pyytämään isän serkkua paikkaamaan tilannetta.

Ettei menisi tyhjäkäynniksi lähdin Asunnolle kokkamaan kesällä vanhentuneista tomaattimurskista, herra-ties-kuinka-vanhoista kuivatuista pinaateista ja yhtä vanhoista kuivatuista omenoista linssidahlin. (En kokannut kotonani, sillä en halua koko yksiön haisevan.) Tuli hyvää. Lisäsin varastoon jääneitä kuivattuja omenoita murskana aiemminkin dahliin ja on onnistunut ratkaisu. 

Jos olisin päässyt lähtemään myymään Taloa olisin saanut sieltä tämän syksyn omenoita ja lehtikaalia, joista olisi myös tullut hyvää ruokaa... Mutta kun ei niin ei.

Kokkauksen ohessa kiikutin jämäleluni (legot, barbien tapaiset ja vähän muutakin) MLL:n liikkeeseen toiselle puolelle katua. Loistava keksintö! (Kirjoja vein jo viime viikolla.) Osa menee myyntiin, mutta tänään saamastani kommentista päätellen osa annetaan tarvitseville perheille. Vietin lapsuuteni uhkaamalla vanhempiani soitolla MLL:lle, joten tämä tuntui siksikin sopivalta.

Kannoin dahl-annosten ohella kassillisen pakastemarjoja Asunnolta pakastelokerooni. Marjaproggis alkaa näyttää jo lupaavalta. Talolla on yksi hyllyllinen, Asunnolla kaksi ja pakastelokeroni tuli puolilleen. En pääse syömään puolukoita tänä syksynä, mutta ainakaan pakasteiden takia ei tarvitse viivytellä Asunnon myyntiä.

Sitten kökötin masentuneena iltapäivän kotona, miettien miten Pankki reagoi tiistaiseen palauteryöppyyni. Virka-ajan loppupuolella tai jo päätyttyä sain sähköpostin idioottilakimieheltä, joka sanoi keskustelleensa esimiehensä kanssa ja blaa-blaa. Huomenna pitäisi tulla puhelu seuraavalta perukirjan teon yrittäjältä. Huh! Tai ans kattoo.

Purkautuessani tästä somessa tuli väistämättä mieleen showt, jotka laitoin pystyyn 66%:ssa kevään 2013 perunkirjoituksista. Meikäläisen suruprosessointitapa? Vai rakkauteni rahaan on pinnalla kuin perintöveron maksu lähenee.

BTW, maanantaina Asunnolla heitin roskiin kaikki kouluaikojeni kuvistyöt. Aivan surkeita, mutta yhdessä olin ilmeisesti dokumentoinut huonettani. Oliko minulla tosiaan "I ❤ MONEY" -juliste seinälläni?! No, yhtä paha, jos keksin sen piirtäessäni päästäni.

Kuolinpesä: 54. ilta

Voi prkl. Maksa "ammattilaisen" työstä ja siivoa itse jäljet. Olen ollut perunkirjoitussession jälkeen masiksessa koko päivän, eikä reklamaatiooni tullut vastausta. Mikä toivottavasti tarkoittaa, että asiaa tutkitaan eikä lojumista postilaatikossa. Molemmat mahdollisia. [Edit: vähän tämän tekstin julkaisun jälkeen tuli vastauskuittaus. Hyvä.]

Jotta saisin unta, surffasin nyt/vihdoin/vasta Verohallinnon sivulle Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot. Hyviä ja huonoja löydöksiä.

Huonoa: "Lesken jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa [...] Perukirjassa tuleekin luetteloida ja arvostaa lesken ja ensin kuolleen puolison kuolinpesän avio-oikeuden alainen omaisuus ja velat lesken kuolinhetken arvoon. " Täysin järkenkäypää, mutta tekikö Pankin lakimies minulle tällaisen perukirjan? E-hei! Hän puhui molemmissa tapaamisissa Verohallinnon maagisesta prosessista, jossa kaivetaan esiin aiempi perukirja ja sitten jotenkin päätellään mitä ollaan verottamassa.

Hyvää: "Jos ensin kuolleen puolison kuolinpesän ja lesken varat ovat kuolemien välillä sekoittuneet, perintöverotusta varten voi esittää selvitystä siitä, miltä osin varat ovat sekoittuneet." Tätähän lakimies ei maininnut ollenkaan vaan pelotteli lahjaverolla.

Johtopäätös: Åbo Akademin oikeustieteellisestä voi valmistua osaamatta juuri mitään.

Kuolinpesä: 54. päivä

Eilen pikkasen edistystä Asunnolla. Tänään perunkirjoitus, joka ei mennyt ihan nappiin. Kysyin tiskiltä lähtiessäni lakimiehen pomon nimen ja lähetin hänelle viestin.

Hei, 

Tein kuolinpesän ainoana osakkaana A:n perunkirjoituksesta toimeksiannon teille.  

Asiakaspalaute
Alkupalaveri Y:n kanssa oli 29.8.2017. Sen yhteydessä Y jätti ilmeisesti kopiokoneelle kiinteistöveroilmoituksen, jonka puuttumisen tajusin vasta kotona.
Toimitin käsitykseni mukaan kaikki puuttuneet paperit 14.9. ja perunkirjoitus sovittiin tehtäväksi tänään (26.9.2017).
Päivää ennen eli eilen, Y (alla näkyvän kirjeenvaihdon mukaisesti) kysyi aiemman kuolinpesän mahdollisesta osituksesta. Hän ei ollut tästä aiemmin kysynyt, mutta olin luonnollisestikin asiasta alkupalaverissa maininnut. Maallikkona en oikein ymmärrä, miten voi alkaa tehdä perukirjaa tietämättä mistä sitä tehdään.
Ilmeisesti/mahdollisesti päivää ennen oli tehty muitakin tarkistuksia, sillä perunkirjoitustilaisuudessa kävi ilmi, että olin ymmärtämättömyydessäni jättänyt tilaamatta yhden virkatodistuksen sukuselvitykseen. Sen epätäydellisyydestä huolimatta perukirja allekirjoitettiin Y:n ja toisen pankkilaisen toimesta.
Luonnosta perukirjasta ei lähetetty minulle etukäteen. Paperilta sitä tarkistaessani perunkirjoitustilaisuudessa tarkistin, että olisiko säästöhenkivakuutus pitänyt merkitä. Olisi, mutta Y ei ollut kysynyt tästä missään vaiheessa. Jos olisin ollut kokemattomampi, kirjaus olisi jäänyt tekemättä. Myöskään lahjoituksista Y ei ollut kysynyt missään aiemmassa vaiheessa, joten tätäkin osuutta piti korjata.
Rutiininomaiseksi toimenpiteeksi minusta toimituksessa oli turhan monta häikkää ja siksi halusin tästä huomauttaa. 

Eli ennen kuin saan puuttuvan virkatodistuksen, en pääse myymään Taloa. Jos lakimies valopää on tilannut sen vasta eilen, tässä menee kolme tai neljä viikkoa taas odottaessa. Oma mokani tietenkin, mutta jos paperit olisi tarkistettu 14.9. ja tilaus tehty tuolloin niin odotettavaa olisi enää viikko tai pari.

Osituksesta olin kysynyt alkupalaverissa siksi, että akuutin kuolinpesän nimiin oli siirtynyt hallintaoikeuden kautta aiemman kuolinpesän omaisuutta. Tässäkin omaa mokaa, mutta pankin avustuksella, joten liitin asiasta tiedustelun viestiini.

Perukirjaan merkittiin A:n omaisuudeksi sijoitusrahasto-osuuksia, jotka "todellisuudessa" edustavat vuonna 2013 kuolleen B:n sijoitusomaisuutta, josta olen perintöveron maksanut, mutta joka jäi A:n hallintaan testamentin nojalla.

En ole kaikista yksityiskohdista selvillä, mutta käsittääkseni jossain Pankin konttorissa on nähty asialliseksi siirtää B:n määräaikaisilta tileiltä vapautuneet varat A:n nimiin. (Kaikki B:n kuolinpesän tilit on lakkautettu vuosia sitten.) A itse kuitenkin mielsi ne B:n kuolinpesän omaisuudeksi, mikä kävi ilmi esimerkiksi tänä kesänä Pankin varainhoitajan kanssa käydyssä keskustelussa, ainakin itselleni.

Tuntuu siltä, että jossain on tapahtunut virhe? Y:n vastauksista en saanut tolkkua ja olen melko varma, että saan maksaa ylimääräistä perintöveroa, kun sama omaisuus on nyt toisen nimissä. Tai pahimmassa tapauksessa (jonka Y visioi) retroaktiivista lahjaveroa kun B:n kuolinpesän rahaomaisuus on virallisesti kadonnut. Pitäisikö tai voisiko asiaa vielä tarkistaa pankin tiedoista?

Kaikki menikin mallikkaasti vähän liian kauan.

Ei turhia ostoksia?

Pirkassa 11/2005 on tekstimainostettu Anna Kortelaisen kirjaa Päivä naisten paratiisissa shoppailuun keskittyvällä haastattelujutulla.

Turhia ostoksia ei hänen mielestään ole. Eli se kaapissa vuoden roikkunut, tyyliltään täysin sopimaton hame ei ehkä ollutkaan turha ostos?

"No ei tietenkään! Sehän kertoo ostajansa elämäntarinaa. Turhat ostokset paljastavat ostajalleen, milainen hän on jossakin elämänvaiheessaan yrittänyt olla. Niiden avulla voi esimerkiksi miettiä, miksi on joskus pyrkinyt olemaan jotakin itselleen vierasta."

Kuolinpesä: 52. aamu

Niemen keissi loppuunkäsitelty. Laitoin torstaina toisen peräänhuudon ja tuli vihdoin vastaus takuuosastolta. "Kun ei teillä ollut ylimääräistä vakuutusta, niin oikeastaan maksaisimme vain painon mukaan, mutta kumminkin tarjoamme nyt enemmän." En ymmärrä. Jos sopimuksen perusteella painon mukaan, niin miksi eivät ilmoittaneet sitä oitis muuton jälkeen? Ja miksi mimmi ei yrittänytkään myydä minulle ekstravakuutusta?

No, lopputulos kannaltani onnekas. Ensinnäkin ettei tapahtunut isompia onnettomuuksia, sillä esim. designlasin korvaaminen painon mukaan olisi ottanut enemmän päähän. Ja olisi ollut vaikeampi todistaa mikä esine oli alunperin kyseessä. Toiseksi kyseinen valaisin oli varrestaan vääntynyt enkä olisi saanut siitä myynnissä yhtä paljon kuin nyt Niemeltä korvauksena. (Huom! lamppu ei hajonnut vääntyneestä kohdasta)

Perjantaina ja eilen enimmäkseen parantelin vilustumistani ja yksi R&A-leffakin jäi väliin. (Elokuvafestareille voisi joku myydä flunssavakuutuksia?) Korjausompelijalta tuli viesti, että oli saanut parisängyn sängynpeitteen halkaistua ja huoliteltua. Tämän teettäminen raastoi itaraa mieltäni, kun kyse oli parista ompeleesta ja ullakolla on ompelukone odottamassa juuri tällaista hyötykäyttöä. Mutta kun kahdella kympillä... (Rahasummat alkavat hämärtymään, tiedostettu.)

Sängynpeite oli alunperin poistoissa, mutta sain sitten älynväläyksen, että paloina olisi sopivan värinen asuntooni. Ajan kanssa tulee ideoita eli hyvä etten joutunut hätäilemään irtaimiston myynnin kanssa.

Tämän aamun idea syntyi kotona, johon olen roudannut Talosta ja Asunnosta viisi taulua. Yhdelle keksin paikan jo viikkoja sitten, mutta loput ovat stressanneet. Asuinhuoneen auringonpaisteeseen ei voi ripustaa enempää tauluja enkä sitä haluakaan. Eteiseen täpötäydet galleriaseinät? Väritykseltään ja tyyliltään riitelevistä tauluista?

Mahtuvatko leveimmät edes seinänpaloille? Tätä testatakseni otin yhden taulun alas ja laitoin tulokkaan tilalle. Sama toiseen koukkuun. Ei mennyt kauaa kuin tulin lopputulokseen, että luovun kolmesta taulusta. Oma vanhani oli samalta taiteilijalta ja samasta aiheesta kuin asuinhuoneeni taulu. Saman taiteilijan Talossa ihailemani taulu näytti nyt perin 80-lukulaiselta eikä viehättänyt oikeastaan ollenkaan. Vanhemmilleni Asuntoon tupaantuliaislahjaksi ostama grafiikka on täysin harmiton, mutta kun sille ei ole tilaa...

Eli nyt on taas kannettavaa.