Perintöverot ja niiden oikaisu

No niin, laitoin perintöverot vihdoin maksuun ja totesin Verohallinnon maksaneen minule tällä viikolla rahaa takaisin. Eli sopiva aika kerrata tapahtunutta ja opittua.

Se, mitä olin vuosien varrella perintöverosta oppinut ja mieleen painanut, oli, että omaisuus arvostetaan kuolinpäivän mukaan. Jos seuraavana päivänä osakekurssit romahtavat tms. niin ei auta itku markkinoilla. Tältä pohjalta voivottelin viime vuoden lopulla, sillä tuolloin myynnissä ollut Talo oli periessäni sen ensimmäisen puolikkaan, arvioitu todellista kaksi kertaa kalliimmaksi.

Onneksi katsoin asialliseksi voivotella ääneen ja kuulemassa oli tuttavani, joka huomautti, että perintöveroon voi pyytää oikaisua 5 vuoden ajan. Eli vielä oli aikaa ja viivyteltyäni pari kuukautta sain lomakkeen postiin toivoen, että jos verotusarvoa hieman rukattaisiin. Vastauksena tuli oikaisu, jossa vuoden 2013 verotus tehtiin uusiksi 2018 kauppahinnalla. Veronpalautusta 3400 euroa! 

Ilo tästä ei ollut pitkäaikainen, sillä lähes samaan aikaan tuli päätös viime vuoden perinnöstä. Tuijotin summia tyypertyneenä, mutta puntta oli monisivuinen ja monimutkaisen oloinen ja jätin sen lojumaan. Vasta kesäkuun alussa havahduin tarkistamaan eräpäivät ja totesin, että oli korkea aika myös tarkistaa Verohallinnon laskelmat.

Viime syksyn perukirjaepisodin (Ks. kuolinpesän 54. päivä, 54. ilta, 55. päivä) pointti oli siinä, että vuonna 2013 perimäni raha oli hallintaoikeuden myötä sekoittunut vuonna 2017 perimääni rahaan. Eka perunkirjan väsääjä oli käsiä heilutellen sitä mieltä, että Verohallinto kyllä asian perukirjoja vertaillen selvittää. Kun tätä en hyväksynyt, niin Tokan tuotokseen tuli parin lauseen kirjaus asiasta.

Ja kas. Veronlaskija ei ollut huomioinut lausetta ollenkaan. Pirautin Verohallinnon (syystä kehuttuun) puhelinpalveluun ja selitin asiaa ensin yhdelle ja sitten toiselle. Toinen kaivoi paperit esille, kuunteli ja totesi, että hän tekee virkamiestyönä (tms.) oikaisun eli minun ei tarvinnut täyttää mitään lomakkeita.

Muutaman päivän kuluttua tuli oikaistu päätös, jonka kokonaissumma oli naftin 7000 euroa pienempi kuin edeltäjänsä. Eli voisimepa sanoa että kiukuttelu Pankissa ja puhelinsoitto olivat taloudellisesti kannattavia. Ilman asiallisemmin tehtyä perukirjaa oikaisun pyytäminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa.