Aikuisten oikeesti -päivä

Koti oli täynnä roikkuvia asioita, joten päätin viettää Aikuisten oikeesti -päivän. Kirjoitin sen otsikoksi tyhjälle paperille eilen illalla ja kännykän kanssa makailun sijaan nousin herättyäni suoraan ylös. Ja kirjoitin otsikon alle kellonaikojen kanssa ylös mitä tuli tehtyä.

Puoli seitsemältä olin luksusaamiaisella (suhteellisen, Lidlin smoothieta jogurttiin sekoitettuna) ja kävin läpi lipaston päälle kertyneen lehti- y.m.s. paperipinon. Melkein tunti meni, mutta tuli tehtyä.

Pehmeän alun jälkeen keskivaikeaa eli eteisen kassit. Toinen oli hyvin tuore eli edellisen päivän Lidl-ostokset. Olin riemuissani hamstrannut chilikastikkeeseen säilöttyjä papuja, sillä luultuani (huom!) niiden loppuneen taloudestani olin hämmästyksekseni huomannut, ettei moinen ollutkaan perustuote Helsingin kaupoissa. No, nyt sain sitten hämmästyä siitä, että kaapissani olikin vielä yksi edellisen kierroksen purkki. Mutta hamstraus ei ollut turhaa, sillä yhdellä purkilla ei tee (juuri) mitään.

Eteisen toinen kassi oli pitkäaikaisempi tapaus eli muistaakseni tammikuulta Kuolinpesän Talon jämiä. Kuten olin arvannutkin, niiden sijoittaminen paikoilleen tarkoitti vaatekaapin roinahyllyn uudelleen järjestämistä. Tätä tehdessä avasin neulepuikkojeni kotelon ja ihmettelin ensin niiden määrää, sitten kahta paritonta paria ja lopuksi niiden ahtamista takaisin kaappiin. Onneksi hiffasin, että en ole vuosikymmeniin neulonut pitkillä puikoilla (vaan pyöröpuikoilla), joten työnsin koko setin lahjoitukassiin.

Tämän lämmittelyn jälkeen kello oli kahdeksan ja minulla tarpeeksi rohkeutta tarttua loka-marraskuulta asti ainoaa huonettani "somistaneeseen" kassi-pino -alueeseen, jossa oli Kuolinpesän epämääräisempiä tavaroita. (Lisäksi on kaksi laatikkopinoa, mutta asia kerrallaan.) Ilahduttavasti aloitin pussilla suttupaperia, joka oli helppo laittaa pois. Ahdoin valokuva-albumit lappeelleen kirjahyllyyn ja selvitin osan paperitavarasta. Samalla järjestelin kirjahyllyä niin, että sain ahdettua sinne sen, mitä en jaksanut käydä läpi.

Yhdeltätoista söin lounaan, maksoin laskuja ja lähdin sitten S-pankkiin hakemaan uusia verkkotunnareita, kun lupasivat moiset ilmaiseksi tässä kuussa. Ja kun on pitänyt sellaiset hankkia jo useamman vuoden ajan. Vein samalla pukeutumisella roskikset, pulloja ja kirjastokirjat.

Setvittyäni papereita erinäisistä pinoista olin klo 13 vihdoin valmis täyttämään lomakkeen, jolla yritän saada palautusta vuonna 2013 maksamastani perintöverosta. Silloin Talo nimittäin arvioitiin kaksi kertaa arvokkaammaksi kuin tämän vuotisilla markkinoilla. Lomakkeen täyttö oli lopulta melko yksinkertaista, mutta olipahan jäänyt roikkumaan.

Kello kahdelta olin valmis asettumaan vaaka-asentoon ja ihailemaan pitkästä aikaa tyhjää tilaa tarjoiluvaunun ja ruokapöydän välissä. (Ja reilumpaa tilaa tarjoilupöydän ja nojatuolin välissä, kun niitä ei enää tarvinnut laittaa kiinni toisiinsa.)

Olin ylen tyytyväinen itseeni ja elämääni.

Ja sitten loksahti postiluukku. Kuolinpesän perintöverotus valmistui.