"Ruutuvihkon sarakkeet kertovat karua kieltä"

Länsiväylässä 16.12.2001 nimeämätön kirjoittaja kertoo heinäkuussa 1990 aloittamastaan kulukirjanpidosta yksityiskohtaisesti.

Kirjanpidosta menoleikkurina ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei seuraa aktiivisesti. Kuukauden menot pitäisi laskea heti yhteen, analysoida ja ottaa opikseen. Heinäkuisten terassikierrosten ja saunakaljaostosten jälkeen on yleensä iskenyt (myös) moraalinen krapula. Viinasarake on jäänyt merkinnöittä. [...] En ole ostanut mitään -harhaluuloon on helppo vaipua, mutta kirjanpito kertoo toista.

Allekirjoitan.