20.10.2018

Kahden euron luksusaamiainen

Olen muuttanut tehtävälistani otsikoksi "minkä tekeminen tai tehtyä saaminen tekisi minut onnelliseksi" ja muutoksesta on jo ollut iloa. Nyt listalle pitäisi merkitä viikon verran mielessä pyörinyt New York -simulaatio, jonka olen tehnyt kertaalleen silloin, kun Starbucks oli vain lentokentällä.

Konseptissa noustaan aikaisin (kuten New Yorkissa aikaeron takia), ollaan Starbucksin ovella sen avautuessa (Akateemisen talossa klo 7, näköjään), ostetaan iso americano ja muffinsi (tai kaksi) ja istutaan kunnes museot aukeavat. Mielellään New York Timesin kanssa, mutta tämä on haastavin simuloitava. Tosin nyt kun en enää tilaa Hesaria, sekin tuntuisi eksoottiselta. Ja museoiden auettua yhteen, kahteen tai kolmeen.

Mutta menossa listalle, sillä vaatii aikaa, jota elämässäni jotenkin mystisesti on yhtäaikaa yllin kyllin ja liian vähän. Olen esimerkiksi ottanut tavakseni kotoa Krunikan arkistoihin ja kirjastoihin aamulla lähtiessäni ostaa aseman alikulun Alepasta piirakkapussin ja mussuttaa sen kävellessäni "aikaa sästääkseni".

Tavat pitää rikkoa tietoisin päätöksin. Eilen ostin piirakoiden sijaan Postitalon K-marketista kaksi muffinsia enkä alkanut syödä niitä kadulla. Vaan kannoin ne Kansallisarkistoon ja vaikka arkisto oli jo auki, istuin ihan kaikessa rauhassa syömään ne vanhassa sisääntuloaulassa. Arjen luksus pitää tehdä tai nähdä, muuten se menee ohi.