Monday, June 26, 2017

Ensimmäisiä tavaranlaskijoita?

Pirkassa 10/2002 on juttu Outi Liusvaaran kotiarkeologia-projektista, josta syntyi lopputyönsä.
Koska hän ei löytänyt yhtään merkintää siitä, että joku olisi joskus tehnyt vastaavaa, hän joutui pohtimaan itse kaiken. Piirtäen, luetteloiden ja pohdiskellen hän tarkasteli jokaista kotinsa esinettä, kuvaili sen ulkonäön, materiaalin, valmistusajan ja -paikan, hankintatavan ja vastasi kysymykseen: Miksi tämä on kotonani.
Hän merkitsi muistiin myös hankintatavan: ostettu, saatu lahjaksi, peritty, saatu tarpeettomana, otettu talteen, löydetty, tehty itse, varastettu, voitettu.
Arkeologian menetelmien avulla hän kävi läpi esineen sijainnin, merkitsi koon ja kunnon. Jokaisesta esineestä syntyi lähes 30 havaintoa. Luokituksen laatimiseen hän käytti museoalan lisäksi kirjastojen käyttämää luokitusjärjestelmää. Jokainen esine sijoitettiin pää- ja alaluokkaan.
Huom! "Yli 6000 esineestä Outin käytössä oli useammin kuin keran päivässä vain 62." (Perusteellisempi artikkeli Liusvaaran työstä löytyi myöhemmin leikekasasta Vihreästä langasta 28.2.2003)

Pännii, että varhaisimmista leikeistä lensi jo roskikseen NYT-juttu, jossa laskettiin yhden lastenhuoneen tavarat. Myöhemmin löytyy Yhteishyvästä 10/2005 Helka Sivosen kolumni, jossa tämä pätkä:
Valkeakosken kuvataidekoulun rehtori Elisse Heinimaa pyysi 8-vuotiaita oppilaitaan laskemaan kaikki heidän omassa huoneessaan olevat esineet ja samalla luokittelemaan ne. Tämän pienen tutkimuksen mukaan lapsen huoneessa on keskimäärin 11 huonekalua, 16 kuvaa seinällä, 450 lelua, 300 koulutarviketta, 250 kirjaa, 10 koriste-esinettä, 8 laitetta jne. Yhteensä keskimäärin 1045 esinettä.

No comments:

Post a Comment